tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kukassa juuri nyt

Sinivaleunikko aloitti tänään kukinnan. Wuhuu!


Tähkäesikko on ollut myös kukassa vähän aikaan.


Mutta suurin kysymys liittyy tähän kukattomaan kasviin. Tunnistaako kukaan? Yritin vertailla tämän lehtiä vaikka mihin, mutta en kyllä tiedä, mikä tämä on. Se voi olla rikka tai joku kasvi, joka on tullut toisen mukana. Tämä kasvoi ihan kiinni tunturipoimunlehdessä, jonka olen ostanut puutarhaharrastajalta.



sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Sunnuntain aamukierros

Joskus meillä oli pitkän pitkä kukaton aika tulppaanien ja pionien välissä. Nyt asia on vähän korjaantunut.

Meillä kukkii vielä pari viimeistä tulppaania. Ei enää kovin kauniisti, mutta kukkii kuitenkin. Tämän pihan tulppaanien kukintaennätys. Omenapuupenkissä, jossa seuraavat tulevat perennat ovat vasta nupulla, kun revin jo lemmikit sieltä pois.


Samaan aikaan tarhapioni on ollut kukassa nyt viikon, myös sateiden aikana. Viileä sää on pitänyt tätä voimissaan.


Kubistinen penkki on tarkoituksella vähän mustavalkoinen tulppaanien aikaan. Nyt se alkaa olla jotain muuta, vaikka dramaattisesta tunnelmasta on vähän vielä jotain jäljellä, kun viimeiset tummat tulppaanit alkavat hyytyä ja morsiusleinikki kukkii. Kurjenpolvi aloittaa sinisenä.


Pian alkaa tulla lisää värejä, kun ohotanmarunan edessä oleva matala kurjenpolvi Max Frey aloittaa. Esikot ovat lopettaneet. Seassa on vihdoin punapäivänkakkaran nuppuja. Ja pari kärhöäkin kipuaa siellä. Syysleimuja on taustalla ja yksi pioni. Tuolla on kukkinut myös pieniä sipulikukkia, tulppaaneja ja jouluruusuja. Melkein liikaa. Silti tämä penkki tuntuu jotenkin olevan minulla hallinnassa, toisin kuin vierellä oleva penkki, jossa jokin asia tökkii.


Yhdessä varjoisimmassa nurkassa tätä samaa penkkiä on joskus vain isketty rönsytiarella, jonka taidan siirtää muualle rönsyilemään. Keijunkukan viereen on taas ilmestynyt leviävää syysleimua. Eli kasvienvaihtoviikot tulossa. Ilmakin suosii nyt kasvien vaihtamista, kun hellettä ei ole ja sadetta lähes joka päivä.



Sama nurkka toiselta puolelta. Luhtaesikkoa ja kasvussa olevaa Kaupunkilaistytöltä saatua maksaruohoa. Helmililjojen siemenkotia ja kurjenmiekka, jonka nimeä en taaskaan muista. Joskus näitä penkkiä vain täyttää kaikella.


Juhannuksena kitkin (luvalla) ystäväni kukkapenkkiä vuohenputkesta (vaihtelua syömiseen). Se oli erittäin yksinkertaista. Kertaakaan en erehtynyt miettimään, että mitä istuttaisi ja mihinkin, tai pitääkö joku kasvi siirtää. Tai onko kasvi nyt oikean sävyinen johonkin kohtaan. Vuohenputkea vaan irti ja seuraavaan kiinni.

Tänään nimittäin näin omassa puutarhassani hurjasti perennasotkua. Se häiritsee kuvien ottamista. Silmääkin joskus. Joidenkin kasvien taas olisi hyvä vähän vielä runsastua ennen niiden siirtämistä ja alueiden selkiyttämistä. Toisaalta taas tyhjä tila kukkapenkissä saa rikkakasveille liikaa otollista alaa ja siten lisää työtä. Toisaalta taas perennasekamelska ei aina olekaan seuraavana vuonna samanlainen, kun osa kasveista häviää ja osa taas kukkiikin ihan eri aikoihin. Joka tapauksessa siirtoja on tulossa tulevina päivinä.

Esimerkki perennasotkusta toisesta penkistä. Eikä tämä ole pahin.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kesäpäivän seisauksen kasvit

Kesäpäivän seisaus on tänään. Tarhapioni oli avautunut maanantaina, kun tulin reissulta kotiin. En leikannut sitä sisään, vaikka tiesin, että tulee tiistaina satamaan. Ja se kukka on yhä terälehdissään.


Näissä on vielä yhteensä viisi avautumatta olevaa nuppua.

Samaan aikaan viimeiset tulppaanit pitävät vielä jotenkin kiinni terälehdistään. Näistä osa oli lähes auenneet ihan toukokuun lopussa. Kukassa kesäkuun alusta asti. Kolme viikkoa. Ei mennyt hukkaan syksyinen satsaus.


Ei toki kaikki jaksa enää pitää kiinni terälehdistään. Silti tämä lähentelee vuoden 2015 tulppaanikautta. Silloinkin oli vielä ruttuisia tulppaaneja tähän aikaan.


Onneksi istutin lisää ukkolaukkoja syksyllä. Nyt voin taputtaa itseäni selkään. Tuolla vain kasvaa myös nyt villiintynyt kanadanvuokko kasvusto, josta siis lähti osa kompostiin.


Sen sijaan ilahduin, kun löysin viime vuodelta syysvuokon nostavan päätään. Olen niin tottunut, että meidän pihalla ei syysvuokot toista vuotta näe. Tämä yksilö on tainnut nousta vasta ihan viikon sisään.

Yksi kova leviäjä on keltavaleunikko. Kun muistaisi tätä aina kurittaa säännöllisesti. Kompostiin toki sitä kärräänkin, ja pari taimea aina purkitan halukkaille. Muistan jossain vaiheessa katkoa kukkavarsia, mutta aina joku niistä ehtii kypsyttää joukon siemeniä. On kummallista yhä olla tilanteessa, jossa joutuu kompostiin laittamaan perennoja. Keltavaleunikossa näköjään kiemurtelee elämänlanka/karhunkönnös. Tämän kostean savimaan (takapiha) kutsumaton vieras.


Myöskään tähtiputki ei tule ihan nopeasti tältä tontilta loppumaan. Pieniä alkuja riittää. Mutta siitä en halua luopuakaan.

Akileijoja on tulossa useita lisää kukkaan. Siementaimivarastoa on myös.


Ostin punapäivänkakkaran erääseen penkkiin kai pari vuotta sitten. Siellä se on kitunut. Pian se kukkii ensimmäisen kerran. Toisessa penkissä vastaava on kuolla kupsahtanut aikoja sitten. Nupulla on myös sinivaleunikko, varjoliljoja, värililjoja ja hajulaukkoja. Ruusujen nuppuja en ole edes muistanut tarkistaa.

Arovuokko kukkii, kuten lehtosinilatvakin.


Nimettömät saniaiset ovat hengissä tänäkin vuonna. Siis näillä oli nimet, mutta en saanut niistä enää selvää, kun en heti kirjoittanut niitä ylös. Näitä on vain kovin vaikea kuvata.



Tänä vuonna kasvimaalla ei ole juuri ollut tuholaisia. Niitä tosin vielä voi jostain lennähtää. Lehtikaaleja ei ole maisteltu. Niitä kasvaa valmiina taimina sekä siemenestä kylvettynä. En ehkä saanut tapettua siirrossa myöskään avomaan kurkkuja. Näyttävät toistaiseksi olevan elossa.


Juhannussäät eivät ehkä vaadikaan meillä toppatakkia. Sääennusteet ovat sen verran vaikuttaneet, että en odota mitään suurta kasvupyrähdystäkään.

Oikein mukavaa kesäpäivän seisausta ja sen jälkeistä aikaa.