keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kasvimaalta

Tänään onkin ollut vaihtelevampi sää. Ei ole ollut pelkkää vesisadetta. On ollut raekuuroja ja ukkosiakin. Jep. Otin pari kuvaa hyötykasveista. On näemmä multa pöllynyt.


Ihan kuin valkosipuli ei juuri olisi viime aikoina kasvanut, niiden välissä onneksi sentään punajuuressa on tapahtunut vähäistä kasvun lisääntymistä.

Pikkupenkki salaattia, punajuurta ja sokerihernettä näyttää nyt vähän kasvavan, mutta ei silti näytä vielä siltä, mitä tähän aikaa olisin jo toivonut.


Kohopenkissä kasvaa maissia ja ruusupapua ja kesäkurpitsaa. Maissi saisi olla vankempi ja pidempi. Ruusupapu iti niin kauan, että luulin, ettei idäkään. Nyt sentään sirkkalehdet näkyvät. Kesäpurpitsan ostin taimena torilta (vain yksi omista säästyi, joka on pienempi ja jotenkin ihan raukkaparka pikkuinen). Kesäpurpitsaa on kotilo käynyt jo haukkaamassa. Lehti on reikäinen ja puoliksi syöty.

Koska luulin, että ruusupapuni eivät idä, ostin myös kaksi pensaspapua. Vihreän ja keltaisen. Värit menivät jo sekaisin. Myöhemmin paljastuu värit.


Koska olisin toivonut jo enemmän sekä väriä että kokoa, oli pakko ottaa kirkkaan vihreästä persiljasta lähikuva. Se sentään kukoistaa (taimena ostettu).


Nyt on kyllä multaa nähty ihan tarpeeksi ja pihalla kävellessä saavimaasta kuuluu ihan syksyinen lits läts. Jos pari päivää olisi poutaa, tekisi se vaihteeksi kasveille ja minulle hyvää.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Lähikuvia

Sateesta huolimatta kuvasin tänään kukkivia kukkia. Tuli lähikuvia, kun kokonaisuuksissa ei ole mitään hienoa, siis tässä pihassa. Ehkä ensi kesänä jo. Samalla aloitin taistelun lehtokotiloita vastaan, etteivät kaikki kukat ja kasvit häviä saman tien. Hyttyset kyllä tuntuvat minut voittavan 60-0. Kurjaa huitoa hyttysiä naamastaan, samalla kun kädessä on lapio.

Omalta pihalta on kiva tehdä löytöjä, kuten tämä kaunis akileija. Toivottavasti tulee viihtymään myös uudella paikallaan, sillä talon vierestä siirrän kaikki kasvit pois, ettei talo kärsi.
Pihan ensimmäinen ruusupuska alkaa kukkia. Tämä leviää kuin rutto, uhkaa syödä postilaatikkomme. Kestää hyvin rajua leikkausta, mutta en itse tätä pihaan valitsisi. On siis pihan vanhoja kasveja. Kasvaa myös roskiksen vieressä. Mielummin kyllä haistelen kesällä ruusun kuin jätteiden tuoksua. Kuten kuvasta näkee, kasvaa tässä pöheikössä vähän muutakin.


Joku laukka kukkii. Ehkä tämä on laukka. Ainakin jotain laukkaa syksyllä istuttelin ja tällainen ilmestyi. Kukka on pieni ja hento. Antaa kuvassa itsestään suuremman ja mahtavamman kuvan.
Ja liljakin on avaamassa kauneuttaan. Unohdin tämänkin nimen. Tämä on korkea ja mahtipontinen oli nimikin. Liittyi jotenkin majesteettiin, kruunupäihin tai joihinkin vastaaviin.

Peittokurjenpolvi kukkii. Mietin kyllä, että voikohan tuon antaa rauhassa levitä, vai tuleeko muut kukat olemaan vaarassa.


Ja ne aseet lehtokotiloita vastaan:
Ferramol paketti, puoli kiloa hävisi pihalle ihan tuosta vain. Näköjään tuota pinta-alaa pihalla on aika lailla. Kun ne kotilon ryökäleet uhkaavat kasveja, kukkia, marjapensaita jne. Ja pirulaiset ovat pari kypsää mansikkaakin ehtineet porukalla syödä. Taidan vielä joutua ostamaan suuren erän. Vieressä etanoiden karkoittamiseen tarkoitettu mustaa muovimattoa, joka sisältää kuparia. Kokeilen leikata sitä ruukkujen alle. Vaikka tuota ulkonäköä vähän vierastankin. Kohta on joka paikka täynnä mustaa.

Mukavaa kesäkuun loppua. Tulisi jo ne kesäilmat. Meilläpäin on satanut niin paljon, että voisi välillä olla vähän aurinkoakin.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Juhannus

Oikein mainiota juhannusta! Tänään on sukuloitu kaupungissa.



Ja illalla oltu mökillä, jonka on myös joskus aikoinaan ollut asuinpaikka.
Viimeiset ilta-auringon säteet.

Akileijat viihtyvät varjoisessa.

Polulle paistaa myös vähän aurinko sieltä täältä.

Marjasatoa lupaillaan.

Jos tuuli ei käy, niin lapset hoitavat uudet siemenet maailmalle.



Tyyni järvi. Ei tuule. 

Hyvää juhannuksen jatkoa!!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Mielialoja..

Sataa ja paistaa ja sataa ja paistaa, kasvaa ja kukoistaa ne rikkaruohot.  Niitä menin tänään taas kitkemään. Ja siellä vähän sateisessa näkee satamäärin näitä karseita lehtokotiloita. Jos joku väittää, että kotilo on hidas, niin tulkoot katsomaan niiden esiinmarssia ja kiipeilytaitoja. Kuvassa kolme pientä, niitä suuria on vaikka millä mitalla.


Rikkaruohojen kimpussa (prkl elämänlanka ja jättipalsami ) ja kotiloita nyppiessä myös ne samperin hyttyset inisevät korvan juuressa hupun alla tai otsassa tai kitkiessä iskevät housujen läpi takapuoleen ja pian alkaa olla ihan kypsä. Niin kypsä, että haluaa heti asfaltin paikalle ja lukittautua koko kesäksi sisätiloihin.

Kunnes pihalta paljastuu yllätys. Kerrankin mieluinen yllätys, edellisen omistajan jäljiltä. Tämä kasvi menestyy pihalla savisessa lätäkössä ihan hoitamatta.

Keltakurjenmiekka on rauhassa saanut kasvaa ja kukoistaa joka vuosi, hoidosta tai sen puutteesta huolimatta.

Ja kun jättipalsamin kitkeminen, elämänlankan nyppiminen ja isompien repiminen alkaa ottaa taas päähän on pakko ihailla vähän kerrottuja pioneja pihalla (edelliseltä omistajalta).


Sade sai pionit hieman enemmän nuokkumaan, mitä ne nuokkuisivat ilman sadetta. Mutta kauniita ovat, joka tapauksessa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Jotain muuta, Lahden maauimala

Lahden maauimala on kohtuullisen eksoottisessa paikassa. Hyppyrimäkien juurella.


Suurmäen mäkimontussa uidaan siis kesäisin. Tuolla suurmäen huipulla on näköalapaikka, josta näkee kauas ja jonne mennään tuolihisseillä. Tuolihisseissä suksien kanssa matkaavat ovat kesätreenejä harrastavia mäkihyppääjiä, loput turisteja tai paikkakuntalaisia.

Kun hyppääjät aloittavat harjoitukset, voi aurinkoa ottaessa tai uidessa seurata myös harkkoja. 25 asteen lämmössä hyppypuvut näyttävät hieman kuumilta.

Treenit ovat joko pikkumäestä tai keskimmäisestä mäestä. Kuuluu vain ajoittain viuhhh, tömps ja hyppääjää palaa maahan.

Maauimalassa on lapsille lastenallas ja siellä valmiiksi myös vesileluja.Sauna ja suihkut ovat ylätasanteella, joten alas ja ylös on melkoinen määrä portaita.
Ja aikuisille ja uimataitoisille iso allas, 50  metrin pituinen. Omat radat vesijuoksijoille ja kuntouimareille ja omat paikat vaan vedessä olijoille.

Vieressä hiihtomuseo ja näköalapaikat ja stadion ja salpaussekän lenkkimaastot.

Matkakuviin joutuu nyt nämä kaikki muut kuvat, jotka eivät käsittele kasveja omalta pihalta.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kesäpäivä

Ensimmäinen tämän kesän kuuma päivä, eli pystyy jotenkin olemaan pihalla auringossa ilman hyttysparvea kimpussa ihan koko ajan.

Pionit ovat avautumassa pihalla. Nämä ovat entisen omistajan jäljiltä. Yhden valkoisen ostin (ja ehkä pari muutakin myöhemmin) seuraksi, mutta sen kukinta on aikaisintaan ensi kesänä.

Timanttikukka on ruukussa, vasta perustettu kukkapenkki olisi ilman valmista väriä nyt liian autio.


Tänään harvensin kehäkukkien alkuja ja siirtelin sitten niitä ylimääräisiä taimia muihin paikkoihin. Samalla kuitenkin piti huitoa hyttysiä, joten keskittymiskyky kyllä kärsi. Toivottavasti taimet eivät kärsineet kovin paljoa.

Taimista osa on menehtynyt. Ehkä ne, jotka olivat vähän surkeita sisällä, vähän ennen ulos laittoa. Varmaan liian pienissä multamäärissä. Yksi maissi, kaksi kesäkurpitsaa ja pari kurkkua kuukahti. Onneksi tämä ei ole korvaamatonta ja ehkä toisista siemenistä vielä tulee jotain tilalle. Kesä vaan on jo pitkällä (vastahan hallanvaara oli ohi), sadon saaminen ei ehkä ole varmaa. Kesä on kyllä lyhyt täällä päin maailmaa.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Etsi eläin

Eilen ja tänään törmäsin samaan eläimeen pihalla.

Niin hyvin maastoutuu, että ei oikein olisi nähnyt ilman sammakon loikkaa. Tänään törmäsin uudelleen. Sammakon "koti" kuumalla ilmalla taitaakin olla kukkapenkin (kohopenkin) lautojen alla. Näitä lautoja tarvitsen kävelyä varten, joten nyt tässä mietin, että miten säilytän sammakon kodin, mutta samalla pääsen liikkumaan. Sammakko saisi syödä niiiiiiin paljon hyttysiä kuin vain mahaan mahtuu. Ei kyllä mikään eläin jaksa syödä näitä kaikkia meidän pihan inisiviä itikoita. Enkä edes tiedä, mitä tämän sammakon ruokavalioon kuuluu.


torstai 14. kesäkuuta 2012

Kasvua

Kun pihaan ei ole kukaan vuosiin laittanut mitään uutta kasvamaan, ei ole tässä vaiheessa mitään kovin kaunista kukkaloistoakaan. Ainakin pitää selvästi keskittyä, että ne kasvit ja kukat ja muun huomaa. Tällä hetkellä silmäni etsivät ja kitken rikkaruohoja, joita kuvassa vain ihan pienen pieni murto-osa. Niitä saa kiskoa satoja ja satoja. Jotenkin taas ymmärrän, miksi pihan hoito ei aina ole kamalan kivaa. Ja sen kitkemisen vastapainona pitäisi olla jotain, minkä toivookin kasvavan.

Lupiinikin ehti jo yhdessä ryteikköisessä kohdassa kukkaan. Tämä yksilö saa nyt esitellä kauneuttaan, mutta siementää se ei saa. Juuristossa riittää ihan tarpeeksi tuhottavaa muutenkin.


Lupiinin kitkeminen vuosien ajan on kuitenkin tuottanut sen verran tulosta, että sain niistä melkosen vähän kasvimaalle viherlannoitetta talvivalkosipuleille. Kaarinalla on juttu lupiineista täällä.

Tomaattini ovat olleet omassa pedissään ulkona nyt viikon ja edistystä on nähtävissä. Kyllä on hienoa!! Koska tomaatinkasvatus on minulle ihan uutta, saattaa nämä raakileet kyllä kasvaa varkaasta, joten voi olla sato lyhytkin.

Pihallamme on minulle taas myös mysteereitä tällä hetkellä kukassa. Kuten tämä pensaan oloinen töröttävä riuku, jossa on kyllä kauniit kukat, mutta ilman lehtiä näyttää vain harottavalta kepiltä. Tietääkö kukaan kasvia?


Toinen mysteeri on kivikkokasvi? Tai siis luulen, ettei ole rikkaruoho vaan edellisen omistajan istuttama. Sattumalta huomasin nämä siniset kukat, niihin piti melkein kompastua. Toki he elelevät myös ehkä rikkaruohojenkin keskellä.

Kohta pioni alkaa kukkia. Lähteeköhän murkut sitten muille maille. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla ja kuvassa näkyy pari murkkua.


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Alkukesän tuoksu

Pihalla kukkii siellä täällä (ihan istuttamatta) kielo ja sen tuoksu tuo kyllä kesän

Muistiinpanoja itselle: lisää puolivarjon kasveja, jotka kukkivat kesäkuussa. Tällä hetkellä istutukset ovat sen verra valjut, että huomaa kukkapenkkien täyttämisen olevan vasta ihan alussa.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Tee se itse viljelylaatikko

Vihdoin on tomaatit pedissään. Halusin tomaateille viljelylaatikot, koska en nyt jaksanut enää maata kaivaa ja pihalla vielä multaa riittää.

Mieheni avustuksella ostin raakalautaa, josta mieheni teki hetkessä 120x80 pituiset laatikot. Laatikot sen verran vaaleana  paistoivat nurmikosta, että niille piti tehdä jotain.



Koska minun käsissäni ei pysy naulat eikä vasarat, enkä ole akkuporakonetta käyttänyt kai kertaakaan, jäi minun tee-se-itse (D-I-Y)-projektikseni värjätä noi jollain. Puutarhaperjantain jaksossa joku aika sitten, tyypit värjäsivät terassiaan kahvin ja mullan sekoituksella. Joten minä päätin kokeilla samaa. Kahvit vaan tönikkään ja multaa sekaan. Harmi, että ekana iltana myöhään tajusin kahvia olevan enää hivenen. Pensseli käteen ja kokeilemaan.

Ehkä pensselistä kannattaa sitä multaa vähän varoilla ja kokeilla sivellä vain sillä liemellä.


Sivuilla kuivunut kahvi ja päällä ihan tuore. En siis tähän kauniiseen ulkoasuun tällä kertaa (milloinkohan panostaisin) panostanut. Vaan siihen, etteivät laudat hohkaa vaaleina.

Myös lautojen sisäpuolta sudin sieltä kehikkojen yläreunasta. Ero tuoreen kahvin ja raakalaudan välillä on kuitenkin olemassa. Päälle sudin pellavaöljyn.


Ja laatikot näyttävät jo vähän erilaisilta. Se seos tarttuu aika paljon raskaammin kaikkiin oksakohtiin. Alle sanomalehtiä, päälle risuja ja multaa ja väliin kanankakkaa ja vähän lehtikompostoria ja pari kastematoa.


Ja sitten tomaatteja ja basilikaa.



Toivottavasti reppanatomaatit pärjäävät nyt ulkona, vielä ilman suojia. Maahan meni Outdoor Girl ja Hundreds and Thousands. Siemenet ostettu hyötykasviyhdistykseltä ja istutettu maaliskuussa. Esikasvatettu koko kevät sisällä ja roudattu sisään-ulos-sisään-ulos, kyllästymiseen asti. Jotkut tuet vielä tomaateille rakennetaan, kunhan hieman Outdoorit nostavat päätänsä ylös. Kasvatin itse myös basilikaa, jossa onkin hieman aniksen makua. Tästä en niin pidäkään, mutta onneksi muualta saa sitä perusbasilikaa. Meni kuitenkin maahan myös omat tuotokset.

Kiva homma, mutta nuo ärsyttävät hyttyset tikkasivat niin paljon, että seuraavaksi on pakko muistaa hyödyntää vain niitä viileitä säitä iltaisella, että pystyy olemaan huppu päässä ja haarniskan sisällä.

Muokattu 15.4.2016 linkki uusiin ohjeisiin, tästä.