lauantai 25. elokuuta 2012

Uutta ja vanhaa

Pitkästä aikaa on ollut mukava tehdä jotain uutta pihalla. Vai voisikohan puhua jo puutarhasta? Jo elokuun alussa lahjaksi saadut körhöt pääsivät vihdoin maahan. Tosiaan toivon, ettei odotteluaika koitunut niiden kohtaloksi, vaikka vettä saivatkin ja varjossa olivat. Molemmat saivat tuen puusta. Toinen pihlajasta, toinen omenapuusta aurinkoiselta paikalta. Nyt kerrankin merkkaan ylös, mitä istutin. Eli etupihalle pihlajan viereen tuli Clematis vit. "Madame Julia Correvon" ja Takapihalle ainoan omenapuun juureen tuli Clematis "Madame Le Coultre". Toivottavasti Madamet pitävät paikoistaan ja tulevat luvatussa kolmessa vuodessa kasvamaan kolmen metrin korkeuksiin. Koska kukinta-aika on kesä-syyskuu, toivon myös pitkää kukinta-aikaa. Vielä puuttuisi keväällä  kukkiva kärhö, mutta olen näistä jo superiloinen!

Etupiha on paikoin meillä lämmin ja siellä ovat viihtyneet nämä kerrotut pionit perintönä edellisiltä omistajilta:



Näille en kuitenkaan ollut tehnyt yhtään mitään 8 vuoteen. Joten nyt oli aika. Nämä tekokuvat ovat vähän tylsiä, joten ovatkin vähän muistiipanoja itselle.

Pioniraukat olivat aivan rikkaruohon ja sammaleen kamuina. Pionit ja lapio. Ja ihan pari rikkaruohoa.



Koska pionit kasvoivat kahdessa rykelmässä, niin piti molemmat ensin kaivaa ylös ja irrottaa rikoista. Pionit eivät pidä jakamisesta, mutta ne vähän vahingossa kyllä nyt jakautuivat. Puun juuria vähän tuolla seassa, joten lapion kanssa ei ollut ihan niin helppoa osua oikeaan kohtaan.




Aika paljon piti kaivaa, kun mallailin kukkapenkin kokoa. Olin saanut myös sukulaiselta toisenväristä pionia, joten penkistä piti tulla oikein pionipenkki. Alla oleva kuva otettu, kun maata on kaivettu ylös ja tehty suorakulmainen penkki, jonne kylvetty kanankakkaa ja kalkkia ja tuotu juuri uutta multaa. Penkin reunukset tekemättä ja vierellä kasvaa yhä sitä rikkaruohikkoa.



Kun pionit ovat kukkaloistonsa menettäneenä paikoillaan, voikin huomata, että aika tylsältä näyttää näin elokuussa. Sen jälkeen siis maata kaivamaan ja tekemään suorakulmiosta entistä suorakulmiota. Ja lisää tilaa. Nyt sitten vihdoin tiesin, minne laittaa ne syysleimut ja kaunopunahatut, jotka eivät edellisessä paikassa menestyneet. (Kaunopunahattujen juuret eivät näköjään kunnolla läpäise turvaruukkua, ei siis sellaiseen kannata iskeä.) Nekin ovat tuossa ihan rääpäleitä. Mutta jos ensi vuosi olisi parempi. Ainakin lämmin ja aurinkoinen paikka. Ja noiden pionien "taakse" laitoin niitä kevätkukkien sipuleita, jotka edellisessä paikassa olivat vähän väärässä paikassa. Saa nähdä minkälainen sekoitus tuosta joskus tulee. Vielä vähän jotain sinne voisi laittaa. (Ja siis kaivaa penkistä taas erikoisemman muotoisen. Pitää penkki vasta sitten rajata, kun tietää mihin se tulee loppumaan.) Kerrankin flow iski pihalla. En ollut tätä tietoisesti suunnitellut, mutta tehdessä asiat selkenivät.



Kerrankin olen työstäni iloinen ja siitä, että ehkä kasvit löytävät nyt uuden oikein paikan. Vielä pitäisi keksiä puolivarjon/varjon kasveja paikkaan, jossa syysleimut eivät aikaisemmin menestyneet.

Loppukevennykseksi sadonkorjuukuva porkkanoista:


Harventaminen jäänyt elokuulle..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti