tiistai 29. tammikuuta 2013

Orkidean kanssa pulassa

Aloittelija kyselee: Miten tunnistan, kun orkidea pukkaa uutta töröä, että onko se juuri vai kukkavarsi? Sain orkidean jo yli vuosi sitten. Se jaksoi kukkia kauan ja sitten mystisesti kadotin orkidealannoitteen (=mies siivosi sen hyvään talteen) ja se kukkaraukka sai tyytyä ihan tavalliseen veteen aika kauan. Nyt ostin Sarin blogin innoittamana uuden lannoitteen ja kappas, heti alkaa uutta kasvua pukkaamaan.



 Jos uuden kukkavarren löytää, missä vaiheessa sitä aletaan tukea hyvää asentoon? Jos se törö onkin uusi juuri, miten se ohjataan oikeaan paikkaan?

Minähän en ole mikään sisäkukkakasvattaja, mutta tämän haluaisin oppia. Kuva kukasta on vähän suttuinen, silloin en vielä ollut löytänyt makro-ominaisuutta kamerasta.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Haastevastauksia

Kiitos uusista haasteista Cosmos ja Emilie!

Cosmoksella on 11 kysymyksen setti, jota yritän nyt käydä läpi. 


1. Kerro/kuvaile puutarhasi - kuinka iso, minkälainen (esim rinne), kuinka vanha (ennen sinua, sinun muokkaamana), vyöhyke, jne

Meidän tonttimme on reilut 1000 neliötä ja sitä jää rakennusten jälkeenkin ihan mukavasti. Tähän muuttaessa pienen lapsen kanssa, puutarhatöitä vieroksuvana, tontti oli minusta liian iso. Kummallista. Piha ja talo ovat vuodelta 1960. Ensimmäinen emäntä oli kiinnostunut pihasta ja pihaan kasvattanut mm. puita suoraan siemenestä. Hänen jäljiltään täällä näkyy krookuksia, narsisseja, pari tulppaania, pioni, keltakurjemiekka, saniaisia, viinimarjapuskia, ruusuja jne. Ostimme talon noin 8 vuotta sitten. Hän oli miehensä kanssa melkoisen pihi, joten esim. osa pihasta on yhä sitä vanhaa metsäpohjan savea, koko pihaan ei lisätty maanparannusaineksia. Olemme mäellä, kallio on alla ja kallion päällä savea. Olemme suhteessa aurinkoon turhan varjossa, tai siis suojainen takapihamme on pohjoisen puolella. Pohjoisen puolella on kaupungin metsäkaistele (sieltä löytyy noin 100 metrin päästä suppilovahveroja, jos sateita on tarpeeksi.) Etupihamme on täynnä suuria (tilaan nähden) puita ja maaperä on kyllä köytynyt runsaasti. Takapihalta ei juuri tasaista kohtaa löydy, haastavaa keksiä pihapöydälle paikkaa. Rinne viettää ihan loivasti kohti metsää takapihalla. Olemme II ja III-vyöhykkeiden rajapinnassa. Luulen, että meidän vyöhyke on III ja esim. vastapäätä naapureilla (enemmän piha etelään) on vyöhyke II. :)

Nyt on minun vuoroni panostaa pihaan. Katsotaan miten käy.

2. Lempipaikka puutarhassasi

Takapihalla pöydän ääressä. Näkee pihaa paljon, on suojassa joko tuulelta tai auringolta tai saa osakseen sen auringon.

3. Lempi puu

En vieläkään tiedä, onko se siro/marjatuomipihlaja, joka etupihallamme nököttää. Tai niitä on kaksi, toinen vai toipuu kohtaamastaan rytäkästä. Se on lempipuu ja sen kukinta on ennen omenapuita. Sykähdyttää aina. Syysväritys on myös ihana.



4. Lempi perenna ja kesäkukka

Kesäkukista lemppareita ehkäpä keijunmekko tai tsinnia. Katsotaan, mikä on suosikki sitten kesällä. Lempiperennaa ei vielä ole tullut. Ehkä kesällä on joku mielipide tähänkin.

5. Lempi puska

Lempipuska on varmasti nyt viinimarjapuska. Syyshortensian haluan pihallemme jossain vaiheessa, sitä ei vain vielä ole.

6. Lempi puuha puutarhassa, entä inhokki puuha?

Lempipuuha on tehdä uutta. Uutta isutusaluetta tai uutta kuoppaa uudelle taimelle tms. Inhokkipuuha on taisteltu kotiloita vastaan. Kun yhtäkkiä on 20kpl niljakkaita lehtokotiloita samettikukassa tai pavussa tai missä vain, tekee mieli vain itkeä. 

7. Milloin puutarhakärpäinen puraisi sinua?

Aika helppo vastaus. Puutarhakärpänen oli puhutellut minua usein siten, että juhannusruusua ryteikkönä, maitohorsmaa ja vadelmia ja karhunköynnöstä kasvava tiheikkö otti pahasti silmään. Useana vuonna. Vuonna 2011 heinäkuun lopulla tajusin, että lapset eivät enää kaipaa minua pihavahdiksi samalla tavalla kuin ennen ja minulla on vihdoin aikaa tehdä tuolle asialle jotain. Silloin aloitin kaivamisen. Juhannusruusua on vaikea hävittää. Se tuli hieman esiin ja nyt mietin, että annanko sille uuden paikan, vai taistelenko sitä vastaan.

8. Saatko tukea perheestäsi puutarhahommiin, vai onko tämä ainoastaan sinun harrastuksesi/intohimosi?

Saan henkistä tukea ja hieman naureskeluakin. Henkinen tuki on sitä, että mies tekee ja miettii pari käytännön ratkaisua silloin, jos itse olen pulassa. Pihan kaivuut ym. teen kyllä minä, jos ne liittyvät puutarhan hoitoon. Jos kyse on salaojituksista liittyen muuhun, ne tekee kyllä mies. Lapset eivät ole kovin paljon kiinnostuneita. Kun poikani oli 3v, yritin esitellä, että tässä on sinivuokko. Poika totesi siihen, että "Kukka mikä kukka" ja jatkoi matkaansa. Tytär on vähän enemmän kiinnostunut ja ajoittain tulee vapaaehtoisesti auttamaan tai tutustumaan kasveihin. Kaikki syövät kyllä hyötykasvien tuotoksia.


9. Onko sinulla muita harrastuksia?

Neulominen talviaikaan, lähinnä villasukkia. Myös virkkaaminen ajoittain. Lukeminen riippumatta vuodenajasta. 

10. Harrastatko myös huonekasveja ja jos niin mikä on lempi sisäkasvisi?

En oikein harrasta. Pari uutta kasvia olen saanut parin vuoden sisään. Kotimme on kesällä yläkerrasta hyvin kuuma ja talvella viileä ja juuri yläkerrassa olisi eniten kasveille tilaa, eikä sielläkään paljon. Ostin nyt pari esikkoa, joiden toivon pysyvän hengissä kevääseen. Ja siirrettyä pihalle. Kamera vähän vääristää värejä. Sinisen näköinen on livenä liila ja vaaleanpunaisen näköinen pinkki.



11. Unelmasi puutahaan liittyen 
Pieniä unelmia on paljon. Se suurin on kai oma kasvihuone. Mutta ei edes haittaa, vaikka se ei toteutuisi.

Uusi kysymyksiä tähän haasteeseen en osaa keksiä, joten tämä tyssähtää osaltani taas tähän. 


Emilien haaste on hurahtanut-blogista. 

Haaste kuuluu näin; jaa paras DIY-ideasi ja haasta 3 muuta blogia mukaan.
Bloggaaja voi jakaa jo aiemmin toteuttamansa D.I.Y.-idean, tehdä aivan uuden tätä varten tai poimia jostain muualta hyvän idean.

Aika monihan toteuttaa DIY:tä (eli tee-se-itse) periaatetta omalla pihalla, jos ei ole palkattua vihersuunnittelijaa ja puutarhuria omalla pihalla. 
Omia puutarha-aiheisia DIY.tä ei juuri ole, koska itse en rakentanut oikeasti edes viljelylaatikoita, vaan senkin teki puoliskoni. Laitan tähän nyt kuitenkin jotain ihan muuta. Eli käsityön. Varrasvirkkaukseen perehdyin itse yli vuosi sitten ensimmäisen kerran. Netistä kaivoin ohjeet. Varrasvirkkaus on vanha käsityölaji ja sillä saa kaunista jälkeä. Tein aika monta kaulaliinaa sukulaisille edellisenä vuonna joululahjaksi. Kuva otettu tyttäreni kaulaliinasta, joka vähän käytössä muokkaantunut eli ei enää uuden veroinen.



Tarvikkeina minulla on ollut virkkuukoukku. Kuvassa 3.5 virkkuukoukku, joka on minun käteeni hieman liian pieni. Parempi oli tehdä 4.0 tai 4.5, mutta ne ovat nyt liian hyvässä piilossa jossain. Sen lisäksi (ja langan) tarvitsee sen vartaan. Minä en jaksanut lähteä ostamaan  tarpeeksi iso puikkoa, eikä viivotinkaan tuntunut hyvältä, joten käytin poikani tukkirekan tukkia. Joka myös kuvassa. Tukkirekkaa ei asiassa muuten tarvitse. Tulitikkuaski on kuvassa näyttämässä mittakaavaa.





Tätä haastetta voin jatkaa eteenpäin.

Ottakaa haaste, jos haluatte:
Suvipihan Marietta
Tontti 559 Geranium  ja
Hannalaan Hannalle

Jos joku tämän  haluaa tästä napata, niin ottakaa vain.

Omia puutarha-aiheisia DIY.tä ei juuri ole, koska itse en rakentanut oikeasti edes viljelylaatikoita, vaan senkin teki puoliskoni.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Vertailua

Raakkilassa on upeita vertailukuvia. Meidän piha ei ole ollenkaan siinä kunnossa, että voisi samanlaisia kuvia postata. Viime yönä yskiessä (aikaa postata päivällä, kun sairastaa) mietin jo aika monta kohtaa pihalla, jotka ensi vuonna pitää laittaa uuteen uskoon.

Tämän ikkunan alla oleva paikka pitää siirtää vähän ikkunanvierustasta kauemmaksi. Tänä vuonna siis pitää pelastaa skillat, koska niitä ei muualla kasva meidän pihallamme. Ja toki kaikki muutkin kevätkukkijat mm. sinivuokot ja narsissit jne. Toukokuussa näky on tälläinen.


Talvella tammikuussa kuva toisesta suunnasta.


Meidän pihan kaunis tuomipihlaja, ehkä marjatuomipihlaja kukkii usein toukokuun puolessa välissä tai  hivenen jälkeen. Sateet lyhentävät kukintaa, joka vuosi kuitenkin ehdin tätä ihailla.



Talvella on jo näkyvissä kukkien tai lehtien silmut.



Toukokuussa voi ihailla tulppaaneja kukkapenkissä.

Tammikuussa taas maljakossa.


Kukkapenkki on lumen alla. Myös tuo omenapuu on jätetty tänä vuonna suojaamatta jänöiltä. En enää yritä sitä elvyttää. Olkoot köynnöstelineenä niin kauan, kun jotenkin kasvaa. Tekisi mieli tehdä jotain naapurin puolella kasvavalle rötyselle orapihlaja-aidalle, pahasti kaatuilee osittain meidän pihan puolelle lumen painosta. Joudun varmasti vähän sitä karsimaan.


Tammikuiset kuvat otettu iltapäivän, jo tulevassa hämärässä. Luminen ja talvinen maisema on kaunis. Silti värien kaipuu alkaa olla jo kova. Jotenkin jopa se mudanruskeakin on vaihtelua, mikä keväällä ensimmäisenä paljastuu.

Olen suunnittelut yöllä tosiaan pari paikkaa, joihin teen uutta. Eilen illalla tein listan siitä, mitä mihinkin penkkiin olen istuttanut. Lista näytti .. pitkähköltä. Jos kaikki sieltä tulevat esiin, niin kuin toivon, on kyllä useita tulppaaneita kukkimassa, mutta olen vähän unohtanut suunnitella sitä kesää sitten eteenpäin. Ainakin jostain kukkapenkistä. Jotain pitäisi keksiä, millä peittää sitten ne tulppanien kuihtuvat lehdet. Onhan onneksi tässä vielä aikaa. Ja samalla pää jo raksuttaa niitä uusia alueita. Ja itse asiassa minun pitäisi välillä mietti jotain ihan muutakin kuin kevättä ja kesää.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Messuhaaste, keltakurjenmiekka

Uudenkaupungin kukkamessujen blogihaaste on vähän pyörinyt päässäni. Koska pihamme laitto on minun mielestäni ollut järkevää puuhaa vasta noin puolentoista vuoden ajan, ei oikein itse istuttamaa aarretta pihalla ole vielä. Esittelenkin perisuomalaisen kasvin, jonka edellinen omistaja on istuttanut pihaamme. Pihimpänä puutarhan laittajana tämäkin on voitu ottaa luonnosta tai saatu kaverilta. Näin ainakin uskon. Onhan pihallamme hänen siemenistä kasvattamia puitakin.

Keltakurjenmiekka kiinnitti silmääni jo ihan ekana kesänä tässä pihalla. Sen ryhdikäs vihreä lehdistö on kaunis heti. Kukat ovat bonusta, niitä en varmaan ensimmäisenä remonttikesänä edes ehtinyt näkemään.

Onneksi kukka on kestävää sorttia. Ei olisi ehkä  herkempi yksilö kestänyt pihalla hyvinvoivana useita kesiä ilman minkäänlaista hoitoa ja tai huomiota.


Kasvi tarvitsee tilaa ja sitä meillä riittää. Kasvualusta taitaa kuitenkin olla juuri tuossa sopivin, ei ole nimittäin myöskään levinnyt muualle tai liian isoksikaan.



Keltakurjenmiekka kasvaa savimaamme lätäkköisemmällä kohdalla. Puun varjossa keskipäivällä, mutta saa aamuaurinkoa.


Myös syksyllä, kun kaikki on märkää, varsinkin savimaalla, ei tarvitse pelätä, kestääkö kukka märkyyttä. Kestää se. Eikä sitä myöskään järin syö lehtokotilotkaan, jotka meillä on suurena riesana. Vaikka kotilot pitävät sitä sateen iskiessä välillä hyvänä kiipeilypuuna, jotta pääsee vedenpaisumusta karkuun.


Tästä en luovu, enkä suunnittele sen siirtoa mihinkään, enkä kasvualustan vaihtoa. Joten kiitos ja kumarrus Suomen luonnolle ja talomme edelliselle omistajalle.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Nyt se alkoi

Ja nyt pitää alkaa pitää varansa. Ensimmäiset siemenpussit ostettu. Ei ollut kaupassa kaikkia edes laitettu esille, kun jo siellä kiertelin. Seuraavalla kerralla, kun jotain ostan, pysyn listassani, kunhan sen saan tehtyä. Nyt nimittäin tuli pari nopeaa päätöstä tehtyä. Sormustinkukkaa minun ei pitänyt ostaa, mutta oli kaksi erikoisempaa hyllyssä, niin..



Täytyy nämä kirjata itselleen ylös, viimeistään kun maahan lykkää. Etten sitten ihmettele, että onpa erikoisen näköisiä rikkaruohoja.

Onneksi sentään joitain kasveja olen oppinut jo tunnistamaan viime kesän aikana. Ehkä joskus jopa joku tieteellinen nimikin voisi jäädä mieleen. Joskus.

Lähikukkakaupasta on ekat leikkotulppaanit tälle keväälle talvelle ostettu. Pikkuhiljaa alkaa mielessä hahmottua ne kaksi uutta kukkapenkkiä, joita ajattelin keväällä tai kesän aikana tehdä pihalle. Ja jonnekin pitäisi vielä kasvimaata laajentaa.


Meillä on flunssa ja yskä kylässä ja ulkoilu ei oikein ole napannut. Ikkunasta on ikuistettu tulppaanien kanssa sävy sävyyn oleva auringonlasku. Kyllä pikkuhiljaa osaisi taas arvostaa öitä, jolloin yskää ei tarvitse kuunnella  kolmiäänisesti, yskäkuoro on myös vähän uuvuttavaa osallistuttavaa varsinkin yöaikaan.


perjantai 18. tammikuuta 2013

Haasteen vastauksia

Kiitos Tiinalle haasteesta Pionihulluutta ja puutarhaunelmia-blogiin. Tässä ihan aloittelevana puutarhaintoilijana opettelen vasta - vähän kaikkea.


1.Kaikkien aikojen paras puutarhaohjelma?
Tähän kysymykseen olisin vastanut ehkä viime vuonna jotain muuta. Nyt on pakko sanoa, että Monty Donin Italian puutarhoissa (linkki). Tallensin ne boxille toukokuussa ja katsoin jonain päivänä tässä vuoden pimeimpään aikaan ne lähes putkeen (kun muu perhe lomaili sukuloimassa). Taisin nähdä ne silloin kolmatta kertaa. Nyt ehkä ei tarvitse neljättä kertaa katsoa, ainakaan heti.

2.Luottotaimistosi?

Tähän voi olla vaikea näin vähäisellä kokemuksella sanoa juuri mitään. Netin kautta oli ihana ostaa ja avata Korpikangas Siemen Frön lähetystä. Meidän tienoilla on kaksi sellaista live-kauppaa, joista ehkä tulee lemppareita. Toisessa on hyvä perenna-valikoima ja toisessa loistavat siemen, esikasvatetut kukat/yrtit ja sipulivalikoimat ja saa kaikki muutkin pihaan liittyvät tykotarpeet helposti.


 Yllä oleva kuva Keukenhofista, mieheni ottama kuva. Harmillisen pitkä matka vain tuonne olisi ostoksille. Mutta ehkä vielä piakkoin. ;)


3.Oletko innostuneempi puuvartisista vai perennoista?
Puuvartisia on piha jo edellisen jäljiltä sen verran täysi, että nyt on kukkivien perennojen vuoro. Tosin pari hedelmäpuuta on suunnitteilla, kunhan tajuan paikan, jossa ne saavat niiltä muilta puilta tarpeeksi valoa.

4.Kuulutko johonkin puutarhaseuraan tms?
Olen vasta tajunnut, että on olemassa sellaisiakin kuin puutarhaseuroja.

5.Kuka on puutarhaguru, jonka kätten jäljet/filosofia on tehnyt sinuun vaikutuksen?
Ööh, tuota, ööh. Viittaan tuohon aloitukseen. Olen niin aloittelija, etten ymmärrä vielä guruista.

6.Mikä on parasta talvisessa puutarhassasi?
Meidän pihalla ei talvellakaan juuri tarvitse varoa muuta kuin katolta tippuvia lumia. Joten lasten lumileikit silloin, kun lumi antaa mahdollisuudet hyviin leikkeihin.

7.Onnistutko kylvöissä ja taimien esikasvatuksessa?
Viime vuonna onnistuin. Juhuu!! Tai siis ei ollut vertailupohjaa, että olisko pitänyt sujua vieläkin paremmin. Mutta olin ihan tyytyväinen. Mitä nyt pari taimikasvatusprojektia epäonnistui, mutta niistä vain opitaan seuraavaa vuotta varten.

8.Löytyykö puutarhastasi hedelmäpuu tai useampi?
Kaksi, joista toinen ei vielä tuota mitään ja toinen vasta tuotti kaksi epäonnistunutta yksilöä. Siksikin pari ihan oikeasti tuottavaa hedelmäpuuta on suunnitteilla.

9.Entäpä jonkinlainen vesiaihe tai oletko aikeissa tehdä/hankkia sellaisen?
Juu ja en. Tekisin, jos tietäisin, että sitä myös jakaisin hoitaa. Tyhjennellä ja vaihdella vesiä, jos tarve vaatii. Joten ehkä alkaa mieli kääntyä johonkin sellaiseen, jossa saa lähes samanoloista efektiä, mutta ilman sellaista vaivannäköä. (ööh, miten..) Metsän vieressä meillä on myös niin paljon sellaisia pieniä verenimijöitä, että seisovaa vettä en pihalle enempää halua hyttysten poikasten kasvualustoiksi.

10.Oletko valmis näkemään vaivaa jonkin tietyn kasvin vuoksi (esim talvisuojaus) eli kokeiletko arempiakin kasveja vai hyväksytkö puutarhaasi vain ns. varmoja menestyjiä?
Minun täytyy hyväksyä oma luonteeni. Jos joku täytyy suojata useampana vuonna, tuskin niin tulee käymään. Ensimmäisenä vuonna voin olla vielä niin hyvämuistinen ja vähän innokkaampi, että talvisuojaukset tai jotkut muut erikoisemmat rituaalit voisvat onnistua. Sen jälkeen tuskin sellaista tulee toista kertaa tapahtumana, ellei mies innostu hoitamaan minun jäljiltäni niitä rutiinihommia. Joku voisi tästä arvata, että kuka meidän omenapuun on viime vuosina verkottanut.

11.Selkeää ja modernia vai rönsyävänhallittua kaaosta?
Selkeää ei minun kätten jäljitäni löydä mistään. Kaaos tulee luultavasti olemaan jatkossakin teemana. Missä tahansa liikunkin. Myös pihalla. Jos joku näkee selkeyttä, se on vain silmänlumetta ja kestää vain hetken.

Tätä haastetta pitäisi jatkaa 11 blogiin 11 uudella kysymyksellä. Tämä on kuitenkin jo monin erin kysymyksin kiertänyt, joten ei minun mielikuvituksellani enää pysty uusia kysymyksiä keksimään.

Olen nyt ottanut ensimmäisen askeleen omassa haasteessani itselleni ja ostin jollekin ihmiselle tai kylälle kasvimaan jonnekin tuonne vähän kauemmaksi toisenlaisten lahjojen kautta. Niillä rahoilla olisin saanut tännekin omaan siemenlaatikkooni odottamaan monta siemenpussia. Sen saman rahan olisin saanut myös tuhlattua ihan extempore kaikkeen muuhunkin, kuten herkkuihin, joten parempi näin. Mietin omia siemenostoja vielä hetken, ihan maltillisesti. Ehkä vain huomiseen, jos yhdessä lempparilivekaupassani olisi jo jotain siemenpusseja hyllyissä. Ehkä hieman unikkoa ja tsinniaa ja tomaattia ja basilikaa ja yrttejä ja parsaa (vaikka sen kasvattaminen kysyykin pitkäjänteisyyttä) ja salaatteja ja papuja jne.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Tammikuun ikkunahaastekuva ja kulttuuria

Kamera ei juuri ulkona laula. Eilen näppäsin nopeasti kuvan tammikuisesta pihanäkymästä aamupäivän aikana, jolloin valon määrä ei vielä ollut kovin suuri.


Eilen alkoi tämän vuoden kulttuurisaldo karttua, vielä erittäin loistavalla esityksellä. Fiiliksissä olen vieläkin. Kulttuurin  ystäville voin lämpimästi suositella suomalaista Pekingin Oopperaa. Oli komediaa ja tragediaa, laulua ja vauhtia, akrobatiaa ja tarkkoja ajoituksia. Tässä linkki, vielä ehtii: Kanneltaloon, Vartija: Arjen sankari.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Kevättä kohti

Tammikuussa olen pari kertaa tajunnut selkeämmin, että  kevät on tulossa, mutta tiiviisti vielä hangen alla on kaikki alku. Olen tiukasti ajoittain katsellut kukkakuvia muiden blogeista ja myös mm. lukenut Salaista puutarhaa tyttärelleni. Välillä on ollut pakko tarkastaa muistiinpanoistani, että mitäköhän istutin. Löysin todisteen, että pihallamme on kasvanut ehkä kaksi tai kolme kappaletta (ei lajiketta) valkoista krookusta. Näyttivät kuvassa niin raikaalta.



Muistinkohan valkoiset kevätkukat? Oli pakko tarkastaa. Onneksi oli muistanut. Huh. Nyt suunnittelen mielessä jo toista uutta laittoa vaativaa kohtaa pihalla. Huomaan ajatukseni vähän raukeasti kääntyvän ajoittain suunnitelmiin. Suunnitelmat ovat vielä vähän vaiheessa, mutta huomaan keskittyväni vaihteeksi puolivarjon kasveihin ja niiden miettimiseen. Kirjoitan ylös jopa muistiinpanoja ja ympyröin siemenluetteloista kasveja, joita en kuitenkaan vielä osta. Pitää vielä miettiä.

Vielä en aio kylvää mitään, tila loppuu muuten kesken. Tomaatteja haluan, mutta riittää vähemmän kuin viime vuonna. Ne vain vievät aika paljon tilaa jo sisällä toukokuussa. Viime vuonna oli sohvan paikalla valoisassa ikkunan vieruksessa ylimääräinen  pöytä taimikasvatusta varten, mutta enää se ei onnistu, sillä sohvaa ei enää saisi siten mihinkään. Lisäkaappien tuominen pelastaa syksyn ja talven vaatekaaoksen, mutta tekee ongelmia taimikasvatukseen, kun tila loppuu huonekalujen siirtelyltä. Mitäs jos luopuisi kevääksi sängystään? Ei taida sekään olla kropalle ihan hyvä. Vaikka uskoisin, että kyllä kunnon taimikasvattaja nukkuu vaikka pari kuukautta seisaallaan, jotta kasvit saavat tarpeeksi hyvän paikan.

Tänä keväänä koitan pitää maltin. Muistaa esikasvatustilat realistisesti.  Muistaa ne siemenpussit, jotka jo ovat. Olla tuhoamatta liikakastelulla mitään muita huonekaluja. Olla ajoissa sodassa lehtokotiloita vastaan.

Katsotaan sitten touko-kesäkuussa, miten kävi.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Mielessä käy jo kuhina

Yksi mysteeri pihalla on ratkennut. Tämä mysteeripensas,



joka on livenä räjähtäneen näköinen, löysi tänään ehkä nimensä. Luultavasti siis ruskokuusamaa on meidän pihalla useampi pensas. Ja näyttävät kaipaavan nuorennusleikkuuta, jonka taidan niille pienellä riskillä sitten keväällä. Tätä en millään olisi itse selvittänyt. Kiitos kuuluu tälle Salaisen puutarhan postaukselle.

Joskus aikaisemmin tätä pihaa kuvatessani, en olisi kyllä ymmärtänyt, kuinka paljon apua valokuvista onkaan. Valokuvaamiseen pitää keskittyä sen verran, että saa valosta, tuulesta tai varjosta huolimatta kasvin kuvaan. Sen jälkeen kuva jää vielä koneelle muistiin, josta voi myöhemmin tarkastaa tilanteen. On myös ollut todella antoisaa lukea toisten postauksia.

Tämän pensaan nimen löytämisen jälkeen pihan ongelmakohdalle nro sata alkoi päässä viriämään kaikkia muita suunnitelmia. Jos nuo pensaat olisivat hieman ryhdikkäämmät, kuinka hienoa olisi, jos niiden seuraksi alkaisikin jo vähän istuttamaan muutakin kuin ahomansikkaa ja heiniä. Päässä ihan kuhisi, oli pakko ihan piirtää ja hahmotella ja ryhtyä nyt jo laittamaan ensi syksyn sipulitilaukseen jotain ylös.. Toki keväällä voi jo vähän aloitella.

Myös pihan rakenne ja koristeet ja muut kuin kasvit ovat pyörineet paljon mielessä. Tänään olen ihastellut myös Tiinan kuvia pionihulluutta ja puutarhaunelmia - postauksesta puutarhan ja pihan taiteesta ja koristeista.

Vaikka mitään tälläistä ei omalle pihalle tulekaan, kun ei tila eikä osaaminen eikä.. riitä, silti tässä on muutamia kuvia, siitä jostain, jota kyllä ihailen ja vaikka ihan pienessä muodossa olisi hienoa saada toteutettua.


Portti Alankomaan retkeltä.


Pieni vesiputos Prinsessa Ruususen linnan vierestä Eftelingissa. Rinne näyttää loppukesällä varmasi ihan erilaiselta.


Kanava Alankomaissa, en muista oikein enää, että mistä sieltä.

Jotain on mielessä kehkeytymässä, ehkä valmis ajatus tupsahtaa sitten kun vähiten sitä odottaa.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Hyvää vuotta 2013!

Tammikuun eka. Katsaus viime vuoden kuvasaaliiseen.

Vasta tammikuussa satoi lumi, joten se oli jotenkin hienoa ja eksoottista.


Helmikuussa lintujen bongailua pihan ruokintapaikalla.


Maaliskuussa näkyi jo pieniä alkuja, vaikka lunta olikin ihan runsaasti ja kevät ei ollut kovin nopea.


Huhtikuun lopulla oli ihana nähdä värejä Alankomaissa, vaikka en päässytkään viralliselle puutarhakierrokselle.


Toukokuu räjäytti värit omalla pihallakin. Ja itse kasvatettuja taimia ulkoilutin jo ihan rutiinisti.


Kesäkuussa satoi ja paistoi. Talviturkin heittäminen onnistui jossain vaiheessa kesää.


Heinäkuussa sama jatkui.Kuvailin muiden kauniita runsaita kukkapenkkejä, kun omissa ei vielä ole runsautta.


Elokuussa pystyi jo huomaamaan, että sadonkorjuu oli aika niukka tällä hyötyviljelijällä.


Syyskuussa kukkijat pihalla olivat vähissä, mutta lähimetsästä löytyi sieniä.


Lokakuussa, hmm, lokaa.


Marraskuussa alkoi lintujen talviruokinta ja satoi ensilumi ja kunnon lumi marraskuun lopulla.


Joulukuussa sitten kunnolla joulun aikaan pystyi käpertymään talvihorrokseen.



Oikein onnellista ja kukikasta / satoisaa vuotta 2013!! Olkoot säät suosiolliset ja siemen/taimivalinnat oikeat.