maanantai 26. elokuuta 2013

Ylimääräisiä keltavaleunikon siemeniä

Täällä on siis tarjolla ylimääräisiä keltavaleunikon siemeniä. Ostin itse taimen rääpäleen toukokuussa 2012. Ja minulle kerrottiin sen olevan tuota laatua. Kukaan ei ole vielä erehdystäni korjannut, joten luulen tuon olevan sitä laatua kuin minulle kaupattiin. Kuva otettu kesäkuussa. Aloittivat tänä vuonna kukkimisen kesäkuussa. Ja tuossa näkyy kukkia vähän eri vaiheissa.



Myös pari pölyttäjää bongattu kukista.



Vasemmalla näkyvä iso lehti ei kuulu tälle kukalle. Ja tämä kuva on joskus heinäkuussa otettu. Varsin pitkä kukinta-aika. Saattaa pitää  hetken taukoa ja ihan pikkuisena kukki tietty vain ne pari kukkaa.

Nyt niitä kuivuneita siemenkotia hypistelin ja poiminkin muutamia. Niiden sisällä on useita pieniä, unikoiden siemenien kokoisia siemeniä. Niistä se saattaa levitä, sillä on pihallamme jo levinnyt ihan hyvin.

Kasvatukseen en osaa sanoa vihjeitä. Meillä se kasvaa savimaan päälle rakennetussa kohopenkissä, joka on auringossa vajaat puoli päivää ja on tehnyt muutamia siementaimia lähelleen.

Jos joku haluaa näitä siemeniä, ovat nyt kypsiä ja voin laittaa postiin yhden siemenkodan sisällön. Laita osoite sähköpostiin vaaleanvihreaa at gmail.com.

Ja meillä riesana asuvat lehtokotilot munivat maahan ei kasveihin killuviin siemenkotiin. Joten näitä on siten turvallista kylvää omaan pihaan. Takuuta en anna kylvöprosenteista.

Huomenna vielä olisi toiveissa nauttia lämmöstä ja auringosta.

Keltaisista kasveista ei usein ole kysyntää, mutta jos kysyntä oikein hurjaksi heittäytyy, uskallan luvata noita noin kymmenelle ainakin.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Elokuun loppua

Kiireinen viikko on päätöksessä ja samoin myös eräs aikasyöppö täydennyskoulutus saatu päätökseen. Näinköhän tänä syksynä olisi sitten aikaa kaivaa pihaa. Ainakin olisi syytä ehtiä.

Unikoita kylvin vaikka kuinka. Varmasti tein sen jotenkin väärään aikaa, väärään paikkaan. Silti pari pioniunikkoa kuitenkin tuli kukkaan ( ei kyllä kovin suuren suurina) ja ei ihan heti onneksi ole lakastunutkaan.


PioniunikkoFlemishAntique on suloinen.


Pioniunikko Pink Bicol taas on kovin .. erikoinen. Hörhelö.

Kosmoskukat pitää ensi vuonna laittaa maahan nopeammin. Jotta ehtivät ilahduttaa kauemmin.


Kurkkuyrtin taas voisi kylvää viljelylaatikkoon, eikä millekään kaltevalle pinnalle.


Onneksi on vielä kesää ja kukkivia. Ja ihanaa, että kohta saa salaisilta sienipaikoilta suppiksia. Pienet alkuja käyty jo ihailemassa. Onneksi muutakin pientä sienisaalista on löytynyt. Se helpottaa kummasti sitä, että kesä loppuu pian ja syksy alkaa.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Isoja ja pieniä eläimiä pihalla

Lilja Mother's Choice tuoksuu todella ihanalle. Tosin naapurin grillaukset ajoittain hävittävät hienon liljan tuoksun, ei riitä liljassa aromeita ihan siihen kilpailemaan.


Johtuukohan sateesta tai kotiloiden tuhoista, ei nuo ole ihan valkoisia. Sellaista rusehtavaa tulee helposti terälehtiin. Kaukaa nämä kyllä hohtavat tarpeeksi valoisina. Myös pienet kukkakärpäset ovat haukkana kimpussa. En tiedä, erottaako niitä tuosta kuvasta.

On meillä sitten toisenlaisiakin eläimiä. Nimittäin joku citykettu on tainut tehdä pesänsä suhteellisen lähelle. Olin kastelemassa eilen aamulla tomaatteja kun ketunpoikanen käveli parin metrin päästä minusta. Ehdin käydä sisällä, kertomassa tästä perheelle, ja hakemassa kameran.

Jotain syömistä se pihalta löysi. Kameran naksahduksesta vähän sentään käänsi päätään.


Kettu luuli kai meidän pihaa vessakseen. Siinä vaiheessa, kun kettu merkkasi vähän pihaa taisi kyllä suustani päästä melkoisen kovaakin, että älä nyt siihen kuseksi. Mutta ei kettu siitäkään ollut juuri moksiskaan.

Taitaa olla vähän liian kotonaan.



Ja pitäisi näköjään kitkeä hiekkalaatikko.

Viikonlopun reissusta kotiuduttu kera valkoisen vatun taimen ja pionin jakopalan kanssa. Mustikoita pakastettu ja lasten isovanhempia tavattu. Seuraava viikko kolkuttelee. Ja minulla on kerrankin into tehdä pihalla ja puutarhassa jotain. Ei ole enää lomaa eikä hellettä. Eikä yhtään ahdista, sillä on syksyä jäljellä. Kaikkea suunniteltuna, jota nyt aletaan toteuttaa ja sieniä kasvamassa sateista päätellen.

Mukavaa viikkoa!

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sadetta

Meillä sataa, viimeisen 15 tunnin aikana 50 milliä vettä. Ja lisää tulee. Sademittari piti tyhjentää, kun ei mahtunut enää. Ja tietyt viholliset kiipeävät esiin ja joka paikkaan. Toivottavasti huomenna on vielä kärhöjä olemassa.



Ovat käyneet myös meidän uudessa pienessä omenapuussa. Mustat jätökset paljastavat lehtokotilot. Hyi.

Mutta siis vettä tullut jo 50 milliä tämän vuorokauden puolella.

Ei ole sadepäivää enää hauskaa. Tuli viime kesä mieleen.

Ei minulla muuta.

maanantai 12. elokuuta 2013

Lasipalloja

Eilisen postauksen jälkimainigeissa syntyi keskustelua koristeista, niin teenpä näistä lasipalloista ihan oman postauksen.

Meillä jälkikasvuja juhlitaan aina toukokuussa ja elokuussa. Ostin lasipallot kesällä, joten joukko elokuun alussa pihallamme synttäreitä viettäviä sukulaisia ja ystäviä alkoi jossain vaiheessa kokoontua omenapuumme lähelle.



Minä sitten tallustelin paikalle ja heti alkoi satamaan kysymyksiä. Miksi noi pallot ovat puussa? Taivuttaako ne omenapuun oksia? Onko niiden sisällä jotain ampiaisia houkuttamaan (parina edellisenä elokuun alun juhlahetkenä on vaikea ollut ruokailla ulkona ampiaisten vuoksi). Palloissa on nimittäin reikä tuolla pohjassa, joka kuvassa ei kyllä ihan erotu.



Ja näistä lasipalloista vierailla riitti keskusteltavaa. En tiedä, mitä asiasta keskusteltiin, kun lähdin itse keittiön suuntaan kahvia keittämään. Luulen, että sain ehkä pari säälinsekaista katsetta. "Raukka ei tajua, että nyt kesä ja toi on omenapuu. Ei ole joulu, eikä toi ole kuusi."

Ainakin sellaista voisin päätellä, koska rakas mieheni ehdotti tässä päivänä eräänä (ehkä sarkastiseen sävyyn), että tuolla olisi noita joulukoristeissa aika monta palloa. Ne voisi ottaa kesälläkin käyttöön pihalla. Ei tartteisi ostella lasipalloja pihalle erikseen. Tätä ennen taisin mainita, että olisi kiva löytää muunkin värisiä lasipalloja puihin tai pihalle koristeeksi.

Minun mielestäni mies ei vaan tajua. Eihän joulukoristeet ole ollenkaan sama asia. Haluaisin myös punaisen ja keltaisen koristelasipallon myös. Saisi väriä sinne, mistä se kulloinkin puuttuu tai korostamaan jotain toista väriä. Ja tosiaan ihan vain huvin vuoksi minua ilahduttamaan.

Tällä hetkellä ne kyllä korostavat ehkä liikaa meidän raaskuomenapuuta. Mutta onpahan naapureilla ja kyläilijöillä jotain pohdittavaa. Joko niiden käyttötarkoituksesta tai sitten minun mielenterveyteni tilasta. Ihan sama. Lisää palloja vaan kehiin. Tai siis puihin.

Muitakin koristuksia haluan pihaan. Pikkuhiljaa, kun sopiva kohdalla sattuu, joka ei vie vararikkoon.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Tunnustus

Kiitos Emilie Hurahtanut-blogista, joka antoi tämän tunnustuksen. Häpeäkseni joudun myöntämään, että alkukesästä olen jonkun haasteen tai tunnustuksen unohtanut toimittaa eteenpäin, kun silloin oli muka niin kiirus. Ehkä etsin ne vielä uudestaan.



Tässä sen säännöt:
Kopioi post it- lappu ja liitä se blogiisi 
Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi 
Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla
Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Minulla on monta suosikkiblogia. Onneksi blogit ovat erilaisia, eri puutarhoista (tai muista aiheista). On vaikea valita vain viittä. Tai niin montaa kuin viittä. Luen myös muiden blogeja, joiden lukijaksi en ole itseäni klikannut. Kiireisinä aikoina en millään meinaa ehtiä lukea edes paria blogia. Sitten lunkimpana aikana kahlaan monet päivitykset kerralla. 

Pidän hurjasti Cosmoksen Puutarhakaaoksen tyylistä, 

Geraniumin 559 neliön tontin tapahtumista, sarkasmi ja huumori vetoaa aina. 

Saila Saaripalstalta esittelee niin monenlaisia kasveja, että ei meinaa uskoakaan. Ja piha on savea, kuten meilläkin.

Villiä pihaa luen nyt eri tavoin, kun näin sen livenä. Piha ei ollenkaan näyttänyt ainakaan villiintyneeltä.

Liityin ihan just lukijaksi Tylsän mörököllin blogiin. Kun luin muiden blogeista tästä huumaavasta puutarhasta, en millään malttaisi odottaa nyt uusia postauksia.

Sen lisäksi olisi ainakin 10-20 blogia, joita seuraan ja jotka ovat ihania ja kauniita ja informatiivisia ja kaikkea sitä. Nyt tänään aamutuimaan valinta sujui näin. 

Ihan kohta eli huomenna meillä alkaa Arki. Jollain tavoin se tarkoittaa ihanan, rennon kesän kääntymistä loppua kohden. Esikoinen on jo pakannut reppunsa valmiiksi. Juniorilla viimeinen vuosi kurahousujen raahaamista mukana. Ja sitten se alkaa.. kiire. Kiire herätä, kiire ehtiä, kiire nukkumaan. Jos saisi jotain tästä kesän kiireettömyydestä napattua arkeenkin, niin se olisi hienoa.


lauantai 10. elokuuta 2013

Kesää on vielä

Ainakin toivottavasti. Laitoin paljon unikon siemeniä keväällä maahan. Kuivuudesta tai mistä lie johtuen ei näkynyt alkuja. Esikasvatin myös idänunikoita, mutta unohdin niitä laittaa maahan tarpeeksi ajoissa. Olin jo sitä mieltä, että tähän pihaan ei unikoita näemmä ole tarkoitettu.

Kunnes sitten näinkin jotain tällaistä:


Miekkaliljoja laitoin keväällä myös. Niitä on paikoin kotilot syöneet niin reikäisiksi, että tuskin ihan joka paikasta tuleekaan mitään. Onneksi sentään joku on säästynyt enemmän hyökkäyksiltä ja ilman mitään esikasvatuksia, alkaa näkyä jo nuppua. Luultavasti tämä on vaaleanpunainen, vieressä saattaa olla myös violettia. Ehkä, jos muistan oikein.


Toivottavasti viilenevistä ilmoista huolimatta jaksavat kukkia. Ainakin vettä ovat viime aikoina saaneet, sillä meillä satoi 25 milliä puoleentoista vuorokauteen. Nyt ollut jopa vuorokausi lähes sateetonta. Odotan myös valkoisia liljoja kukkaan.

Pitää varmaa käydä katsomassa alennuksia jossain paikoissa, nyt olisi luvassa jo hyviä istutuskelejä meillä päin. Luvassa lisää kastelua ihan sadeveden muodossa.

torstai 8. elokuuta 2013

Suunnitelmia vuodeksi 2014

Sipulikukkakuvastoa on jo merkitty aika lailla. Suunnitelmissa on monenlaista ostosta. Itseni tietäen, voivat suunnitelmat kyllä myös muuttua lennosta. Esimerkiksi hyvän tarjouksen voimalla. Ja syksyn loppualet voivat myös yllättää.

Sen sijaan kasvimaalle ja tai johonkin laatikkon tai kunhan johonkin, haluan ensi vuodeksi montaa erilaista papua. Siksi montaa, että näemmä kotilot voivat syödä jonkun ihan kokonaan, mutta jättää toisen vieressä lähes rauhaan. Ja meidän lapset syövät innolla keitetyt pavut. Siis innolla. Pakastetut pussipavut kaupan pakastealtaasta ovat yök, tuoreet taas menevät ilman mitään mausteita. Ovathan ne minustakin hyviä.

Tänä vuonna iti vain pari papua, joita toinen tekee vain papuja, joten suuri sato ei ollut tänä vuonna. Ja kuva hieman epätarkka.
Näiden violettien papujen lisäksi jotain muutakin olisi kiva kasvattaa. Violetti väri häviää keitetteässä, muuttuvat vihreiksi aika nopeasti. Mutta ovat hyviä.


Tomaatteja lisää, erilaisia. Sain maistaa avoimissa puutarhoissa todella hyvää tiikeritomaattia. Jota mm. hyötykasviyhdistys myy nimellä Tigerella. Tarvitsee kasvihuoneen tai lämpimän seinustan. Tämän vuotisella kokemuksella ehkä uskaltaisin ilman kasvihuonetta jopa kasvattaa  uudessa tomaattihautomossani tai terassin seinustalla ruukussa. Terassilla ei ihan heti lämpö tipahda, kun seinusta ja laatat tuovat lämpöä.

Tänä vuonna kasvamassa on sekä Outdoor Girliä että The Amateur. En merkinnyt, että mikä tomaatti meni mihinkin. Kun muka tein itselleni hyvän muistisäännön. Just. Tosi hyvä. Todennäköisesti Amateur kypsyy hivenen Outdooria hitaammin meillä. Sukulaisilla on molempia, lämpimämmässä pihassa, molemmat tuottavat punaista tomaattia.


Yrttejä pitää kasvattaa kaikenlaisia. Tillikin jaksoi kasvaa kukaksi asti.


Oregano kerää pörriäisiä ja pihalta löytyi myös itsekseen kasvanut mäkimeirami. Niitä ja timjamia taidan laittaa johonkin muihinkin paikkoihin peittokasveiksi, jos siis en laatoita koko pihaa kotiloiden takia..



Eilen keräsin viljelylaatikoista kotiloita pois, tänään sateen jälkeen ei uskoisi, että kukaan on niitä ikinä mistään kerännytkään. Joten siten ihan samoissa teemoissa jatketaan ensi vuonnakin.

Salaatit kannattaa kasvattaa erillisissä ruukuissa, joissa on kuparinauhaa ympärillä tai terassin suojissa ruukuissa, jolloin voivat pärjätä ilman sitä kuparinauhaakin. Salaattia on turha laittaa avomaalle ja viljelylaatikoissakin on vähän riskialtista, jos naapurina on kasveja, jotka myös maistuvat kotiloille tai tarjoavat niille lymypaikkoja.

Ensi vuonnakin terassin "kesäkukat" taitavat olla lähinnä hyötykasveja. Ja muutamia kesäkukkia, jotka saavat kasvaa melko rauhassa voisi itse esikasvatella. Kosmoskukka on saanut olla melko rauhassa, sitä siis kukkapenkkeihin.

Ensi vuonna yritän jatkaa tänä vuonna pysähtynyttä missiotani. Perhoskasveja pihaan. Oli aivan mahtava nähdä suuri joukko perhosia Villin Pihan kasveissa aurinkoisena hellepäivänä. Jos meillä näkee yhden perhosen päivässä, on sekin saavutus. Jotain tällaista ruuhkaa toivon sitten meillekin, ehkä sen näen vasta joskus viiden vuoden kuluttua. Harmittaa, että osa perhoskasveista on juuri niitä kasveja, jotka meillä tuhotaan kokonaan, ellei niitä kasvata ruukuissa, jotka on ympäröity kuparilla.

Kuva Villin pihan perhosista.

Tässä taas missiota ensi vuodeksi. Vaikka riemuitsenkin siitä, että kesä vielä jatkuu ja monta uutta suunnitelmaa odottaa vain sitä, että pääsen loppukesästä tai alkusyksystä kaivuuhommiin. Silti mielessä suunnitelmat kehittyvät jo kauaksi tulevaisuuteen. Siis pihan suhteen. Onneksi suunnitelmia voi vaihtaa lennosta.

tiistai 6. elokuuta 2013

Suunnitelmissa kurinpalautusta

Piha on niin jäänyt vaille huomiota ja siistijää. On mellastaneet sekä kotilot että elämänlangat. Puutarhuri ei ole mellastanut näillä maillakaan. Jos vaikka loppukesä menisi vähän paremmissa merkeissä (alkaa olla taas kynsien alla multaa). Ja ensi kesänä ei sitten kuukauden lorvailuja kotilo eikä lankarintamalla. Nimittäin tällä hetkellä sen elämänlanka haluaa paikoin kaataa kaiken, kietoutua vaikka mihin ja sen repiminen on hankalaa, jos ei halua istutusten lähteävän samalla autuaammille maille.

Oli tarkoitus kuvata ötököitä kehäkukassa. Huomasin sitten kuvasta, ettei sen kehäkukan lehden kuuluisi olla tuollainen. Sehän on elämänlankaa.



Tiedättekö, että lehtokotilot tekeävät mustia jätöksiä. Minä tiedän ja näen niitä ja niiden aiheuttajia myös monissa kasveissa, jotka eivät tämän takia ole ollenkaan kuvauksellisia. Kotilot ovat syöneet (kalunneet suorastaan tyhjäksi) yhden aitaamattoman vihanneksille tarkoitetun kohopenkin. Meni kurkut, kesäkurpitsa, salaatit ja jotain muutakin, jota olen päättänyt jo unohtaa. Suunnitelmissa alkaa olla kaiken siirtäminen laatikoihin, jotta on helmpompi pitää huolta niistä kasveista. Taitaisi olla järkevintä tehdä myös jonkinlainen käytävä esim. laatoista tai tiilistä laatikoiden ympärille, jotta majapaikkoja ei-toivotuille olisi vähemmän. Ideoita alkaa taas tulla. Mutta toteuttamisen ajankohta voi olla kauan mysteeri.

Kehäkukat ovat iloisesti kylväytneet itsekseen. Kuten yllätyksekseni myös krassi. Ensi kesäksi haluan paljon helposti kylvettäviä kesäkukkia, jotka pääsevät ihan kukkavaiheeseen asti.

Mitä kukkivia kasveja kotilot eivät rakasta? Onko tietoa?

Tässä minun kokemuksiani. Eivät pidä kamalasti elämänlangasta, mutta pitävät sen tuomasta kosteasta suojasta noin niin kuin suojapaikkana. Kuten myös tiiviiden peittokurjepolvienlomassa on suorastaan kotiloiden hotelleja. Myös sellaisia lisääntymispaikkoja. Myös oregano antaa tiiviydellään mukavaa suojaa. Kotiloita löytyy kypsistä mansikoita, vadelmista, tomaateista, syövät välipalana vähän basilikaa ja vähän muitakin yrttejä. Pitävät kiipeilytelineinä myös ruohosipulia, mutta sitä syövät kai vähemmän. Luettelosta puuttuu vielä suuret määrät huomioita. Yksi laventelilaji meni hetkessä parempiin suihin, toinen (itse kasvatettu) ei kelpaa niinkään. Herneet ovat herkkua jo versoina.  Vierekkäiset pavut, toinen on kaluttu, toinen vähemmän ja se tekee jopa papuja. Ovat samaa lajia. Kukista ne rakastavat meidän pihalla mm: dahliaa, zinniaa ja paikoin miekkaliljaa, kuunliljaa ja herttavuorenkilpeä ja tulppaaneja, liljoja. Kellokukka (en tiedä lajikettä) syötiin ihan pienenä taimena kuten vanhaa kantaa oleva hehkuvarakkaus. Hehkuvarakkaus maatiaiskasvina kasvatti uudet alut, kellokukka ei.  Ei kuulu ruoskutusta, vaan tihutyöt tehdään joko ihan päiväsaikaan tai sitten yön viileinä ja kosteina tunteina.

Taidan kyllä ensi yönä järjestää pariin viljelylaatikkoon niille baarin ja tarjoilla pienet oluthömpsyt.

maanantai 5. elokuuta 2013

Huh, mikä hieno reissu

Meinasi mennä yöunet eilisen puutarhapäivän jäljiltä. Päivän aikana ehti vain 3 paikkaa, kun oli välimatkaa, eikä päässyt heti starttaamaan.

Kauniita ja niin erilaisia pihoja. Kaupunkiin saa erilaisen pihan kuin maalle. Rinteeseen erilaista kuin tasamaalle.

Timon pihalla Hollolassa riitti rinnettä ja altaita. Ja talviviherhuone. Eli ihan oma talviviherhuone, jossa saa kasvit lämpöä ja luulevat elävänsä jossain ihan muussa maassa.




Villin pihan yksi perennapenkki saattaa olla meidän pihan levyinen tai jopa pituinen. Rinteessä hienot penkit täynnä vaikka mitä. Mahtavat tilukset. Terassista piti myös ottaa kuva, innoitukseksi puolisolle, jonka kanssa mietitään jotain terassia myös omaan pihaan. Kärhötunnelista piti ottaa monta kuvaa. Purosta, joka lirisee jostain kivien lomasta. Ja otin kuvia myös nimikylteistä, jotta laho pää muistaisi jonkun myöhemminkin.




Myllylän kansakoululla tutustuttiin myös muuhunkin, keramiikkaan lähinnä. Tässä vaiheessa kuvaaminen jäi jo vähemmälle, kun ei enää tajunnut kuvata. Hyviä vinkkejä kyllä tuli.


Meillä oli pidemmät reittisuunnitelmat, mutta  yhdessä iltapäivässä ei ehdi ajaa läpi eri kuntien ja käydä vielä pihojakin ihmettelemässä.

Vieraana oli hyvä pitää muistilehtiötä ja kameraa mukana. Muuten lahosta päästä katoaisi kaikki hyvät vinkit.

Olisi niin hauskaa nähdä ensi vuonna avoimet ovet sekä alku-tai keskikesästä ja näin loppukesästä. Kiitos kaikille, jotka ympäri Suomen ovat avaanneet portit vierailijoille. Ja harmi, että ajatuksen voimalla ei voi liikkua kohteesta toiseen. Jäi ainakin 3 pihaa listalta vielä katsomatta.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Puutarhapäivä

Kälyn kanssa tehty ennakkosuunnitelmia. Kerätty osoitteita ylös, tsekattu kartasta vähän reittejä. Tyhjennetty kameraa, ladattu kaikkia akkuja (siis kameran ja puhelimen), etsitty muistiinpanovälineitä. Varaudutaan hellevaattein ja isoin juomapulloin. Ja sitten pian startataan Avoimiin puutarhoihin.



Eilisen synttärihulinapäivän jälkeen muuten vain lepäilisin, mutta eihän tätä päivää voi ohittaa. Kesän yksi kohokohdista.


Viime vuonna matkaan lähdin kumpparein ja sadevarustein. Nyt sää on vähän toinen, into kuitenkin ihan sama.

Täältä tullaan pian!!