maanantai 30. syyskuuta 2013

Syyskuun vika

Huomenna alkaa lokakuu. Hui. Siis LOKAKUU. Eli kesä on todella mennyt. Kylmä on kuin talvella, ensi yöksi luvattu pakkasta.

Ja puutarhahommia tehty ihan todella vähän. Monta viime talven suunnitelmaa ei toteutunutkaan. Joku sentään toteutui. Vähän jotain uutta mielessä. Jos vielä vähän ehtisi kaivaa lokakuun kunniaksi. Pari karviaispuskaa on väärässä paikassa.

Tänä kesänä ja syksynä on tullut tehtyä kaikkea muuta. Ei yhtään huonompia juttuja. Mutta tämän seurauksena minulla on myös aika huono sipulisuunnitelma. Eli Puutarhakeskiviikossakin puheena ollut suunnitelma kevätkukkien loistosta. Pusseissa on tulppaani ja parikin, mutta ihan varma en ole niiden kaikkien paikasta, joten se puoltaisi hieman uutta kaivuupuuhaakin. Välillä vain mietin, että miten ehdin hoitaa työt ja kotia (kauppa, siivous, ruoanlaitto, pyykinpesu jne) ja lapsia (olla läsnä fyysisesti ja henkisesti, leikkiä, hoitaa, pelata,  auttaa kokeisiin lukemisessa jne). Sienestää ja lukea ja neuloa ja kaivaa pihaa ja valokuvata ja nähdä ystäviä ja joskus vain chillailla. Ja ennen kaikkea, nukkua tarpeeksi.

Onneksi on kuitenkin kasveja, joiden lisääntymisestä ei tarvitse kantaa huolta. Niitä tulee vain, ihan pyytämättä.


Oikein antoisaa ja sipulisuunnitelmallista lokakuuta!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Paleltaa

Kyllä on kylmä. Tänään vain tihkutti vettä. Olen niin kiitollinen siitä, että tänään satoi rakeita vain pari minuuttia. Kuva sunnuntailta. Jolloin satoi kaatamalla vettä ja välillä rakeita.


Ainoa hyvä puoli tästä säästä on se, että maa kyllä kylmenee ja pääsee istuttamaan sipuleita. Joutuu jo kuitenkin etsimään pipon ja pitkät kalsarit. Kapinoin tätä vastaan, mutta se ei taida auttaa.

Enää reilu 7 kk toukokuuhun. Se tuntuu vähän turhan pitkältä ajalta pitkiä kalsareita ja takkatulta, pipoja ja liian raikasta ilmaa.

Miten joka ikinen vuosi tämä syksyyn liittyvä kylmyys tulee yhtä yllätyksenä kuin se kavala pimeys.

Onneksi lohtua tuo tänäkin syksynä keijunmekko. Tuo köynnöstävä kesäkukka, joka ei enää näin syksyllä kavahda ihan ensimmäisenä kylmää ilmaa. Minun lempparini.



Ensi vuotta ja syksyä ajatellen, mitkä muut kesäkukat kestävät syksyllä viileitä ilmoja? Onko muita pitkäikäisiä, jotka voi istuttaa ruukkuun jo kesäkuussa ja jatkavat vähintään lokakuulle?

Syysperennoja on meillä liian vähän, ensi vuodeksi syyshortensia olisi jo ihan pakko.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Sipuleita, sipuleita

Kun pihan suurimmat väriläiskät alkavat olla ruskan vuoksi.



Tulee mieleen kevät. Ajattelin ensin selvitä sipulikukkaostoksilla hyvin maltillisesti. Vain vähän Prinsessa Ireneä ja jotain muuta. Aloin selata toukokuun kuvia. Ja mieli vähän muuttui.





Ajattelin vain kauppamatkalla käydä ostamassa sipulipussin. (siis yksikössä) Lahdessa on liike nimeltä Siemen ja Kone .  Ja ihan vähän kävikin toisella tavalla.

Lipsahti mopo käsistä. Oli ihan kuin pienenä tyttönä irtokarkkilaarien vieressä tai sama ilmiö tapahtuu myös videovuokraamojen karkkihyllyillä. Liikkeessä on laareja, joista voi itse ottaa sipulit pussiin. Merkkasin ensin pussiin sen, mitä otan sen verran ehdin aina harkita. En tosin mennyt ihan kokonaan äärimmäisyyksiin. Olisin ehkä voinut seota pahemminkin. Mutta oli niin halpaa. Suosittelen.



Tämä ei ole maksettu mainos.

Vaan perustelu höyrähdykselleni.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Jäähyväisiä kasveille

Syyskuu on ollut tänä vuonna todella nautittava. Nyt kuitenkin on niin syksy, ettei tuolla ulkona enää kauan ole kesäistä. En saanut tämän vuotisia ainoita pelargoneja kukkaan ollenkaan. Tosin en varmaan heitä hoivannutkaan parhaalla mahdollisella tavalla. Säilyttää en voi, kun tuoksu on jo lehdissä ihan hyttysmyrkkyinen. Siksi ovat saaneet olla terassilla vartiossa, ettei hyttysiä eksy sisälle. Hyttysiä oli kyllä muutenkin niin vähän, että en tiedä, oliko tuosta apua. Kompostori odottaa.


Kalliokielo muuttuu keltaisemmaksi päivä päivältä.




Puihin alkaa tulla väriä.


Aamut alkavat olla kosteita ja sumuisia. Lähirannalla on vielä porukkaa uimassa myös aamusumussa.




Tomaattien kohtalo pitäisi päättää. Uskaltaako enää antaa kasvaa ulkona vai tuodako kaikki raakileet sisälle jälkikypsymään. Kunnolla ne eivät enää ulkona ole kypsyneet, mutta ovat kuitenkin heikosti tai melko hyvin punertuneet, riippuen päivistä.


Vähän haikeaa tänään, kun erehdyin katsomaan kesäkuvia. Ovat ihania, ne kesäkuvat, mutta tuli ihan pikkuisen jo ikävä kesää. Onneksi syksy tarkoittaa myös kevätkukkien sipulipusseja ja sieniä metsästä.

torstai 12. syyskuuta 2013

Kukassa

Vielä kukkii. Meidän pihalla kyllä kukkivia kohtia pitää osata etsiä. Muistilistalle siis itselle, että voisi olla ihan kiva lisätä myös syyskukkijoita.

Syyssahramit ovat yhdessä penkissä melkein kukkineet, toisessa aloittelevat. Ovat pihalla olleet jo aiemmin ja vahingossa joku syksy niitä näköjään siirsin myös penkkiin, jossa nyt kukkivat. Lisää voisi ihan hyvin hankkia. Eri kukkapenkeissä on eri määrä kotiloita, joten jotkut kukat eivät vain ehjää päivää näe.


Meksikonhanhikki on ollut pitkään kukassa. En tiennyt, että näistä tulee näin aniliinipunaisia tai pinkkejä tai mitä noi nyt ovatkin. Olen aiemmin nähnyt vähän toisenvärisiä. Kukat ovat pienet, joten minulla on ollut suuria ongelmia tarkentaa niihin tuulisella säällä tavallisella pokkarikameralla. Jostain syystä paikalle eksynyt kehäkukka auttoi tässä tarkentamisongelmassa. Eli se, mitä yrittää tarkentaa, ei tarkennu, vaan se viereinen. Yritin kai tässä tarkentaa kehäkukkaan.


Uusintakierroksella on keväällä ostettu jalokurjenpolvi max Frey. Joka aloitti kukintansa kesäkuussa, piti huilaustauon ja kukkii nyt.



Viereinen ohotanmaruna, joka näytti kesällä kivalta ja ryhdikkäältä on nyt pitkin pituuttaan ja näyttää vain ihan räjähteneeltä ja kaikkensa antaneelta.


Kuvaa tästä röhnötyksestä ei nyt ole kuin salaisissa arkistoissani.

Vihdoin tartuin myös lapioon ja sain vähän siirreltyä sitä ja tätä. Ja istutettua osan aleostoksistani. Miten teillä muilla näyttää aina piha hommien jälkeen tosi siisiltä, kun minulla vain kaikki paikat räjähtävät tehdessä?



Lopputulos tuskin vieläkään tulee olemaan täysin tyydyttävä, mutta olen aivan hurmaantunut vanhoihin syysleimulajikkeisiin tämän riehumiseni seurauksena. Aikaisemmin ostin samaan aikaan uusia ja vanhoja syysleimuja. Viime kuukauden Kotipuutarhassa oli vanhoista leimuista juttua ja tein pientä vertailua itsekin. Uudet syysleimut vain menevät helposti ihan röntyisen näköiseksi vanhetessaan. Mutta tämä vanha lajike (ei hajuakaan nimestä) on aina vain ihan kaunis, vaikka jossain vaiheessa näytti kukinta hiipuvan. Kukinta alkoikin vaan voimistua kuitenkin. Ja siirrosta huolimatta, siirsin siis vähän toiseen kohtaan kukkivana vanhat syysleimut, ne vain jatkavat kukkimista. En saanut niitä hengiltä. Vau! Haluan tällaisiä kasveja lisää, jotka kestävät minun käsittelyäni. Kuvassa maatiaislajike.


Oikeasti siinähän käy niin, että pihalla ei ole hengissä kuin ne, jotka kestävät siirtelyä miten sattuu tai muita äkkiarvaamattomia puuskia.

Muuten olen käynyt viime aikoina voimaantumassa metsä- ja sieniretkillä, joten päivitystahti on sen vuoksi vähän hitaampi.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kesäinen syyskuu

Ihanan lämmin ja aurinkoinen syyskuun alku. Ihan tekisi mieli uimaan mennä. Lähirannalle, ilman saunaa. Hyvin kummallista. Kääntöpuolena on se, että viime vuonna tähän aikaan sain jo hyviä suppilovahverosaaliita myös rinnemaastosta. Nyt alut meinaavat kuivettua veden puutteessa ihan alkuunsa. Näppäränä kävin sitten vähän kastelemassa kastelukannulla niitä ihan lähellä olevia alkuja.

Tuntui todella Pöhköltä.

Onneksi kukaan koiranulkoiluttaja ei ollut juuri silloin viereisellä polulla.

Unikot kylvin ihan liian myöhään. Mutta vasta äsken tajusin, että mistä pioniunikko on voinut saada nimensä. Aniliinin punaiset unikot nupussa ovat tässä


Ja eilen kävi ihan sekunnin mittainen ajatus, että pioni on uudestaan nupulla, kun näin tämän ihan pionin vieressä. Muistin sitten toki punaistenkin unikkojen siemeniä heitelleeni minne sattuu. Näköjään jo unohdin, että minne.



Syyskuu ei ole ihan tavanomaisin unikkokuukausi, mutta ihan mukavaa vaihtelua. Ei sitä nyt aina tarvitse mitään syysalkuisia ihastella syyskuussa. Sentään ei ole tulppaaneja kukassa. Sen sijaan ekat syyssahramit yllättivät. En tiennytkään, että olin niitä vähän vahingossa viime vuonna siirrellyt. Luulin siirtäväni krookuksia.

Sellaista oikein suunnittelematonta puutarhurointia. Josta en voi sanoa olevani ylpeä.

Takapihan tilanne on tänä vuonna ollut selkeästi vaiheessa, välivaiheessa. Ei juuri tule nautittua edes kahveja pihalla. Tänä vuonna ei edes voi säätä syyttää.


Tuolit ja pöytä ovat aina johonkin suuntaa kallellaan. Pöytä alkaa olla pieni meidän porukalle jne. Toi harmaa risukasa, jota puuksikin nimitetään, tulee luultavasti tiensä päähän tässä lähikuukausina ja sen tilalle olisi suunnitelmissa terassin tynkää, jonne tuolit ja pöytä siirtyisivät tai uudiskappaleet siirtyisivät. Terassin ympärille tulee sitten paljon hyvää istutusaluetta, että terassi saa jossain vaiheessa olla pieni salainen viidakkosopukka. Tai sitten jotain muuta. Puu kärsii joka vuosi ötököistä, jotka sen kaluavat lehdettömiksi. Puu on liian korkea jo tuholaistorjunta ruiskutuksille. Ikävä tulee, mutta onneksi on mielessä jo jotain tilalle.

Ja ihme syksy. Säätkö sen tekee, mutta en ole ostanut yhtään kevätkukkasipulipussia. Siis yhtään. Taidan mennä mittamaan kuumeeni.