maanantai 31. maaliskuuta 2014

Hei, hei maaliskuu

Olin viikonlopun pois kotoa. Näin matkalla paljon kevään merkkejä kuten paljon joutsenia pelloilla. Kotona taas mustarastaat tepastelevat. Aurinkoisilla päivillä on ollut osuutta asiaan. Kotona on melkein auki olevia kukkia.

Kun lapsi sairastaa, ehtii pihalla käydä päivän aikana kuvaamassa tulokkaat. kun viipyy vain hetken. Onneksi näiden kehitystä voi seurata osittain myös ikkunasta.

Melkein auki olevia krookuksia. Maaliskuun vika päivä.





Melkein auki olevia sinivuokkoja. Ennen huhtikuuta.




Maaliskuu voi sittenkin olla kevätkuukausi myös Suomessa. Mikä huhtikuu onkaan tulossa.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Arvoituksia pihalla

Lumikelloni on nyt kai niin auki kuin voikaan. Onkohan tämä kuitenkaan turkinlumikello? On aika pieni, suloinen ja ainoa kukkiva pihallani tällä hetkellä. Kaverinsa ei jotenkin vain aukeudu tai kasva.


Toinen arvoitus on, että syövätkö oravat muovia?


Myönnän, että ajoittain siemenet ovat olleet todella vähissä lintulaudalta. Pitääkö sitä silti muovia syödä? Lintulaudalla myös vierailevat oravat. Mutta muita elukoita lintujen lisäksi sinne ei ehkä pitäisi päästä ja tuo osa ei ole edes tippunut maahan. Jos oravat ovat noi kolot saaneet aikaiseksi, on niillä hyvä hampaat ja teräksiset vatsat.

Jään tänne pohtimaan lintulaudan arvoitusta.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Esikasvatusta

Olen viime aikoina miettinyt taimipurkkien keskellä, että mikä ihme tähän esikasvatukseen oikein ajaa. Sattumoisin Kanatarhassa asiaa on pohdittu myös ja siellä syyt ovat selvät.

Tänä vuonna yritän saada muutamia kesäkukkia esikasvatettua enemmän kuin viime vuonna. Siinä syy on taloudellinen. Tulee halvemmaksi ja saa myös läpi kesän jotain kukkaloistoa, kun noiden perennoiden hankinta ja suunnittelu on vähän hitaampaa.

Basilika on hyvää, joten sitä haluan esikasvattaa tästä syystä. Joka vuosi kuitenkin myös sen kukinta meinaa yllättää ja se, että lehtokotilotkin pitävät basilikasta.



Tomaatteja kasvatan nyt kolmatta vuotta. Pidän tomaateista, mutta pihamme (ilman virallista kasvihuonetta) ei todellekaan ole paras mahdollinen paikka tomaattien kasvattamiseen. Pihamme on paljon varjoisampi kuin naapureiden pihat ja sato tulee olemaan satunnainen ja myös ne tietyt kotilot välillä pilaavat myös kypsät tomaatit. Niitä pitää kastella ja hoivata ja tomaattien suhteen on omavaraista kuitenkin vain pari kuukautta. En tajua siis, miksi näen kamalan vaivan sen vuoksi. KAsvatan tomaatin alkuja (ja muitakin) ilman kasvivaloa ahtaissa tiloissa. Lähellä ovea, josta tulee vähän väliä vetoa. Silti on tomaatteja kypsynyt, mutta .. ei millään samoissa mittakaavoissa kuin kasvivaloilla sekä kasvihuoneella.



Minun "kasvihuoneeni" on aika pieni. Sinne ei montaa tomaatin tainta mahdu. Ja eivät myöskään saa kasvaa kovin korkeaksi, sillä kattolasit tulevat muuten vastaan. Tämän vuoksi tomaatteja on myös terassilla, jonne ei mahdu kuin pari kesäkukkaa.

Nyt myös erehdyin ostamaan yhden chilin taimen ja yhden paprikan taimen. En tajua minne ne mahdutan. En tajua, miksi ostin paprikan. Minulla on näet paprika-allergia, jonka vuoksi ei tuo chilikään mitenkään täydellisen sopiva syötävä minulle ole. Toki tässä vaiheessa vuotta ne taimet sai halvalla.

Kai se kasvun ihme on vain koettava. Ja luulla olevansa edes yhden päivän omavarainen.

Mikä teitä muita ajaa esikasvatukseen?

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Lumikelloja sittenkin!!

Toissa syksynä kaivoin maahan pikkuisia lumikellojen sipuleita. Viime keväänä näkyi vain lehdet. Edellisillä lämpimillä säillä ei näkynyt maaliskuussa mitään, joten luulin niiden kuolleen ja kadonneen.

Kauniina aurinkoisena kevätpäivänä tänään minua kohtasi kuitenkin näky ohuen hangen alta, jonka minäkin tunnistin.


Ja vieressä näkyy muutama muu alku, tosin ilman nuppua. Ainakin tekevät lehtiä. JIPPII!!

Muistiinpanojeni mukaan näiden seurana oli lappu Galanthus Woronowii. Ehkä jossain vaiheessa selviää, että miltä tämä näyttää.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Puun siirtoon neuvoja?

Viime vuonna tein aika paljon työtä, kun mietin, mihin paikkaan haluan omenapuun. Pitkään mietin sopivaa paikkaa. Mietin myös sitä, että yksi puu tulee lähtemään (kuvassa taustalla) ja sen paikalle tulee terassi. Puu olisi juuri sopivassa paikassa.


Kesällä omenapuu sai viereensä pari kärhöä ja syksyllä näiden lähelle tuli myös tulppaaneja.

Ja pian meillä alkaa autotallin rakentaminen. Joka tarkoittaa sitä, että puu tulee olemaan liian lähellä kaivuria. Jos siis sen haluaa säästää, kuten myös kärhöt, pitää ne ehkä kaivaa pois.

Eka ajatus oli, jotta *¤%/&"% (kuvastaa kiroilua). Hirvee homma kaivaa käsipelillä savimaata ja sitten kaikki työ menee vähän niin kuin hukkaan.

Mutta onko siis mitään mahkuja pelastaa omenapuu? Oletteko paljon siirrelleet puiden taimia?

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ei ole vuodet veljeksiä

Maaliskuussa lähes lumeton piha. Ihmeellistä. Kuva napatti eilen 13.3. Lumesta vain aavistus. Vielä viikko sitten oli sen verran takapihalla lunta, että seisoin kumisaappaissani lumessa, kun leikkasin osittain naapurin ja meidän välistä raja-aitaa.


Viime vuonna takapihalla oli 10.3.2013 lunta oli vähän enemmän. Kuva otettu ikkunasta.


Eri kuvakulmasta samoista kohdista pihaa.

Toivottavasti tuo alempi kuva ei ole taas kohta ihan todellisuutta. Pakkasta ja lunta kun voi taas tulla. Lumikolaa olen käyttänyt tänä talvena enemmän polttopuiden raahaamiseen kuin lumien kolaamiseen.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Naistenpäivän pilkistäjiä

Oikein hyvää naistenpäivää!

Tänään aurinko pilkisti räntäsateen jälkeen. Kuvassa tuulessa ilma tuntui kyllä ihan talviselta, vaikka kukkapenkeissä tapahtuu.

Etupihalla on penkki, joka alkaa pikkuhiljaa saada enemmän aurinkoa (siis silloin, kun sellainen valoilmiö näkyy). Tässä penkissä alkaa jo nyt tapahtua, viime vuonna kesti kauan, kun penkin päälle oli kasautunut lunta vähän muualtakin.


Myös ikkunan alla (nykyisin ei olisi suositeltavaa perustaa kukkapenkkiä niin lähelle) alkaa lämpö tehdä jotain. Tulppaaneja nousee maaliskuuta uhmaten. Seuranaan ehkä helmililjojen alkuja.


Ja ensimmäinen väriläikkä, rohkea scilla. Saas nähdä, onko uhkarohkeaa sukua.



Sinivuokkojen lehdet ovat olleet lähes paljaana koko talven. Nämä yksilöt tosin ovat siihen kai tottuneet.



Osassa pihassa on lunta ja jäätä. Jossain kohtaa piha on löllöä.

Keväältä tuntuu, kun katsoo kukkapenkkeihin.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Vaihtelua torstaihin

Ostimme tämän talomme lähes tasan 10 vuotta sitten leskeksi jääneeltä rouvalta, joka oli talon rakentanut puolisonsa kanssa 40 vuotta aiemmin. Rouva kyllästyi ja väsyi talon tuomiin velvollisuuksiin, kun ikääkin alkoi olla.

Pihalle hän oli vuosien varrella istuttanut monia puita ja pensaita. Säästeliäänä osan kasvattanut itse ihan siemenestä. Kuten kuvassa olevan tuomipihlajan. (kuvassa tosin oksa vain siitä)


Myös scilloja, helmililjoja, narsisseja ja pari tulppania on elänyt tässä pihassa rouvan jäljiltä. Kuten kuvassa olevat kukat.


Tänään oli rouvan ja meidän hämmästys suuri, kun rouva oli lähtenyt kotoaan iltakävelylle ja sillä aikaa joku perhe oli ehtinyt asuttaa hänen kotinsa ja ehtinyt remontoidakin sisätiloja. Rouva eli vuotta 2003 ja ajatteli Koiviston olevan presidenttinä. Onneksi nykyään on vanhemmillakin ihmisillä kännykät mukana, joten saimme yhteyden hänen poikaansa, joka oli jo äitiään etsinyt.

Nyt tiedämme kenelle soittaa, jos lähiaikoina tulee kiistaa talon omistajuudesta.

Surullista nähdä toisen hämmästys, kun vähintään 10 vuotta on unohtunut välistä. Diagnoosia ei varmasti kauan tarvitse hakea.

Talo ja piha elää omaa elämäänsä ja on olleet merkityksellisiä ainakin kahdelle perheelle.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kevätkuukausi

Olen ollut pitkään hiljaa blogin puolella. Onneksi moni muu kirjoittaa, kiva silti käydä lukemassa, vaikka kommentointi olisikin ihan satunnaista.

Oma hiljaisuus alkaa ehkä tästä loppua pian, sillä siemenpusseja on alkanut ilmestyä kotiin. Samoin multaa. Ja erinäisiä maitotuoteastioitakin tulee taas pestyä ja laitettua sivuun, kun näyttävät niin hyviltä istutuspurkeilta. Tosi monta hyvää suunnitelmaa on jo syntynyt, mutta samalla vähän realiteetit voivat karsia jotain. Meillä tulee olemaan luultavasti piha osittain kesällä ihan myllätty, kun myös uusi autotalli tulee vanhan paikalle. Silti uhmaan tätä pihaprojektia, aloittamalla oman keväisen kasvattamisen. Ihan pian jo.

Luulin jo, että kaikki siemenet ovat kasassa. Tomskut ja basilikat, pavut ja salaatit. Kunnes muistin, että kosmoskukat olivat hankalia kotiloiden syödä, joten niitäkin piti vielä ostaa. Esikasvatettavia on siis tulossa taas liikaa tiloihin nähden. Kuvan kosmoskukka tosin kukki vielä syyskuussakin, joten toivon, että vaiva myös palkitaan. (ellei hermo mene purkkeihin sitä ennen)


Ihanaa maaliskuuta. Se on kevätkuukausi täällä jo. Kumma vuosi, kun tammikuussa löytyy suppilovahveroita ja helmikuussa löytyy lämpimimmästä kukkapenkistä tulppaanin piippoja (tosin vain kaksi, mutta silti!).

Haravoimaan ei vielä pääse, kun taivaalta satoi jotain valkoista töhnää ja maa on märkää ja osittain jäistä. Joitain pihahommia voisin jopa aloitta kohta, kunhan jäätikkö pihalla vähän pehmenee. Saattaa oksien leikkaaminenkin tuntua mukavalta vaihtelulta, kun juuri muuta ei pääse vielä tekemään.