torstai 31. heinäkuuta 2014

Heinäkuun loppu

Hellettä, vähäisiä sateita, laiskotusta. Heinäkuun loppuun ei paljon puutarharehkimistä kuulu. Jo pelkkä tomaattien kastelu on käynyt työstä.

Lilja Pearl Lorraine on kasvanut korkeammaksi kuin uskoinkaan. Harmi vain, ettei ole suosikkini. Tämä kaupattiin vaaleanpunaisena. Eipä tuo väri minusta ole missään olosuhteissa vaaleanpunainen (kuva vähän vääristää). Enemmin jotain persikkaista. Ja persikka on värinä sellainen, mistä en pidä. Ruskea on eri, selkeä oranssi on eri. Ja oranssin ruskea on upea, mutta tämä.. En vain syty. Nyt sitten mietin, että mitä ihmettä näillä teen. Taidan keksiä jonkun penkin inhokeille, jossa saavat rauhassa olla.


Onneksi on paljon kasveja, joita näkee muilla ja sen jälkeen voi ryhtyä himoitsemaan. Suunnitelmat alkavat karkaamaan jotenkin jo syksyn sipuliostoksiin. Hups.

Mukavaa elokuun alkua!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Helle

Helle kääntää ajatukset aika laiskoiksi. Eräällä Saimaan suojaisista rannoista koin kahtena päivänä viikonloppuna uimareissut 28 asteissa vedessä. Käsittämätöntä. Aamuksi vesi oli vähän jäähtynyt 26,5 asteeseen. Järvi oli illallakin sellainen lämpöpatteri, etten moista ole kokenut tuolla rannalla.

Rantatädyke rannalla illalla.


Samaan aikaan kotona ovat penkit yhä siistimättä. Kaikki rempallaan. Ajatus käy laiskasti rikkaruohojen kitemisessä (joku päivä taisin kitkeä 5 minuuttia), mutta pakollisten kasteluiden jälkeen ei tapahdu mitään. Työt ja viime viikon flunssa ja laiskottelu vievät aikaa. Liljat, palavarakkaus ja elämänlangat saavat nyt viihdyttää toisiaan. Joukossa yksi täysin tasaisen oranssi lilja, joka tullut muiden seassa ja joka ei tuollaisenaan minuun iske. Se on nimittäin liian persikan värinen. Pidän kovasti oranssista, mutta en persikkaan vivahtavista väreistä. Mietin jo, että pitääkö tehdä inhokkiväreille oma penkki, kun en nyt heti raaskisi poiskaan laittaa kasveja, jotka kerran pihalla viihtyy. Minulla on eräs toinenkin lilja, jonka väristä en pidä. Kuvauksen mukaan se oli muka vaaleanpunainen, enemmän se vivahtaa johonkin persikan sävyyn. Senkin paikkaa mietin, mutta kun se kasvaa niin hyvin ja korkeaksi. Äh.


On siellä myös yksi tarhajalomalva PartyGirl (joka yhä odottaa siirtoa) ja keltainen Madras liljakin kaulailemassa. (näistä pidän) Taustalla työmaa, kattopeltejä, soraa ja kaikkea sellaista, jota yritän olla näkemättä. (joista en niin pidä)


Syysleimujen aika on myös alkanut. Onneksi kesää on jälkellä. Vanhaa kantaa oleva vaaleanpunainen kukassa, joka on onneksi tehnyt poikasia. Saan siitä pian isomman puskan.


Tänään ukkonen toi mukanaan jopa 4 ml vettä. Ei kyllä paljon missään tuntunut. Tätä hellettä vielä tulee ikävä.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Hiki sateella

Lämpimänä päivänä odotin niin kovasti sadetta. Flunnsaisena ei jaksaisi mitään itse kastella. Sateen tullessa menin terassille paahtavaan auringonpaisteeseen.



Todetakseni, että sade oli ehkä vähän liioittelua. Jos neljäsosamilli tuli vettä, niin se ei juuri kastele, muuta kuin näennäisesti ruusumalvan terälehtiä.


Tämän päivänliljan ostin pari vuotta sitten, koska ihastuin tämän oranssin ja ruskean ja keltaisen värivaihteluihin. On tarpeeksi kirkas erottuakseen myös kirkkaassa valossa. Ei tätä ennen ollut kukkinut, olin jo sitä siirtämässä keväällä, mutta unohdin. Uhkailu auttaa kukkimaan. Mutta ei auta muistamaan tämän nimeä, vaikka selailin muistiinpanojakin.


Meillä on tänään tehty betonitöitä. Ei millään yhden pussin tekniikalla.



Kunnon satsilla. Onneksi lapset olivat tuona  hetkenä ystävillään ja minä yritin lepäillä. Ja mies puuhaili..

Oikeasti tuo auto tilattiin kyllä autotallin lattiaa varten.


Ja ylijäämät piti kaataa johonkin. Saan ehkä pari betonista kukkaruukkua. Ja jotain muutakin.

Huomenna ehkä kokeilen töihin menoa. Pitää pakata mukaan vähintää kaulahuivi ja villasukat, veto nimittäi saa vielä nenän vuotamaan. Ilmastointi on minulle näköjään petollista helteellä.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lyhyesti

Kun helteellä lähtee töihin ilmastoituun toimistoon ja unohtuu ottaa varavaatteita mukaan, niin seurauksena voi olla kesäflunssa. Niin kuin nyt minulla. Pää tukossa, ei jaksa oikein mitään.

Kärhö Aljunska aloitti kukinnan. Tämä ostettu ja istutettu viime kesäkuussa tuuheana jo valmiiksi. Viime vuonna jotenkin vähän tähän petyin. Nyt jo pidän tästä. Taustalla alhalla punaiset tähtiputket toistavat väriä.


Lisää kärhöjä ostettu tänä vuonna. Niiden hoito ei ehkä ole ollut parhainta. Nopealla vilkaisulla ei muissa ole vielä nuppuja, tai ei toissapäivänä näkynyt. Katsotaan tuleeko myöhemmin, vai onko niiden aika vasta ensi vuonna.

Mieli palaisi taas kiertämään puutarhamyymälöitä. On yhden penkin uudistaminen mielessä, koska olen sen penkin kosteat kasvuolosuhteet tajunnut vasta kokemuksen (sen vanhan kunnon kantapään) kautta. Vihdoin sain vision, mutta flunssa päättikin, että toteutukset jäävät toiseen kertaan. Onhan tässä kuitenkin aikaa.


lauantai 19. heinäkuuta 2014

Yllätyksiä itselle

Tänä vuonna olen ihmetellyt kovasti erästä kasvia, joka ei ole näyttänyt rikkaruoholta, vaikka kasvuvauhti ollutkin nopea. Sitä on ollut vain kukkapenkeissä. Se on muistuttanut jostain kasveista, ei ihan täsmännyt. Ihmettelin tätä ääneenkin kälylle, jonka mielestä kasvi on malva. No, siinä parin tunnin kuluttua tästä muistin, että olen vuonna 2012 heitellyt yhteen penkkiin ruusumalvan siemeniä. Seuraavana keväänä ei näkynyt malvan malvaa ja ehdin unohtaa koko jutun. Sen jälkeen kasveja (ja multaa) on vaihdeltu penkeistä toiseen ja tänä vuonna ruusumalvaa kasvaa kolmessa penkissä. Yllätin itseni ja siemenet tosin yllättivät minut. Tulen tuskin ikinä pääsemään eroon ruusumalvasta, toivottavasti en haluakaan.


Myskimalvan sentään muistin ja tunnistin, se on alkanut nyt levitä, vaikka paikka ei ole paras sille. Pidän kovasti myskimalvan lähes läpikuultavista lehdistä. Parempi paikka olisi vain suotava, jotta kasvi ei kaatuilisi liian kosteassa ja liian lähellä elämänlankojen kiertävää kuristusta. (en varmaan pääse siitäkään ikinä eroon.)


Kärhö Aljunska alkaa pullistaa nuppujaa, joten odotan sen kukintaa. Aljunskan kanssa samana vuonna on istutettu omenapuu. Kärhö omenpuun viereen. Tarkoituksena, että kärhö joskus kiipeäisi tätä pitkin. Mukana sekamelskassa on myös tarha-alppikärhö Cecile, jonka kukista ei oikein tullut keväällä mitään. Ehti nimittäin kotilot (prkleet) vähän herkutella. Kuitenkin tässä sekamelskassa kasvaa ainakin yksi salkopapu. Saa nähdä ehtiikö tänä vuonna tulla papusatoa. Minun köynnöstukeni tarvitsi vielä täytettä, tai keväällä näytti siltä. Toivottavasti joudun pian tekemään isomman köynnöstuen ihan kärhöjä varten.



Viime vuonna heittelin verrattain myöhään pioniunikon siement maahan, kun unohdin toimia aiemmin. Luulin, että ne eivät ehtineet siementää. Ylläri olikin mieluinen, kun olivatkin ehtineet.


Töihin paluu loman jälkeen vaatii taas vähän ponnisteluja tuon rytmin kanssa. Onneksi hyvä ilmat jatkuvat, vaikka ihan vähän sadettakin toivoisin. Olen saanut jakotaimia työkaverilta, ja niiden juurtumista voisi auttaa myös kunnon sade. Tänä vuonna minulla onkin vauvala, jossa on kasvamassa monia jakotaimia. Tarkoituksena tehdä vielä vähintää yksi kukkapenkki, suunnitelmissa niitä olisi useampiakin. Kaikkea ei vain kykene kerralla.

Muistutan samalla itseäni, että ensi vuonna voi kasvaa useita sormustikukan alkuja. Niitä siemeniä on tarkouituksella kylvetty. Aiemmin kauan emmin sormustikukan kylvämistä sen myrkyllisyyden vuoksi. Mutta jostain meille jo yksi sormustikukka tupsahti, joten antaa mennä vaan.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Yksityiskohtia

Eilisten kovien sadekuurojen jälkeen kasveihin jäi vettä. Maakin taisi imaista sen 15 ml vettä, olikin sen tarpeessa.

En oikein pidä kuunliljojen kukista, lehdistä enemmänkin. Niitä pitää vain katsoa tarpeeksi läheltä, jotta jaksan niitä kuvata.


Pionit taas ovat kauniita kaukaa ja läheltä. Ihme, ettei sade piiskannut terälehtiä maahan.


Liljat ovat kauniita myös vesipisaroiden kanssa.


Tai jo lähes kuivina.


Lehtolaukkaankin jäi vähän kosteutta.



Isorikkoon taas ei jäänyt vettä, vaan ilmestyi pieniä kiipeilijöitä.


Näinköhän tänäänkin sataa.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kasveja ja valitusta

Pian loppuu lomani ja sen takia tuli hetkeksi jopa haikea olo, tuntui muka kesän lopulta. Onneksi kesä jatkuu ja pientä lomaa on myöhemminkin. Ja koulujen alettua, aloitan lyhennetyt työpäivät vähäksi aikaa ekaluokkaisen vuoksi. Toiveena on siis ehtiä myös syksymmällä maankaivuuseen, uusi penkki (tai pari) suunnitteilla. Koska uudet penkit tarvitsevat kasveja, on myös siemiä ostettu, osa jopa kylvetty.

Viime vuotisista siemenkylvöistä osa jäi kuitenkin istuttamatta, tyhmää. Nyt on pakko terästäytyä. Tässä viime vuotisia siemenkylvöjä Jaloakileija Mrs. Scott. Tämä kelta-puna-yhdistelmä ei ole juuri lempparein, mutta sähäkkyys on.


Voimakasta väriä jatkavat Monte Negro-liljat, jotka ovat hieman lisääntyneetkin. Näiden intensiivistä punaista on vaikea taltioida. (Taustalla rakennusprojekteista johtuvia kamaluuksia)


Minä en ole sisutuksessa enkä pukeutumisessa yhtään hempeä. Pihalla sitä saa olla, vaikka en tarkoituksella ehkä sitä rakennakaan. Vähän kuitenkin mietin joskus sävyjä. Silti tämä röyhelöisyys ja hempeys vähän yllätti.


Pari nimetöntä pionia, joista vaaleampi voi olla Sarah Bernand. Lilja Lollypop ja kerrottua vaaleanpunaista ruusupuskaa, joka on edellisen omistajan istuttamaa.


Ja se valitusosuus:
Kohta lomani loppuu. Talossa asuva herra on vähän mietteliäs, hänellä ja lapsilla loma jatkuu. Tässä on välillä vähän ekstrahommaa kun talon edellinen omistaja vierailee meillä niin usein dementiansa takia. Olen häntä vienyt kotiin jonkun kerran, ollut omaisiinsa ja kotihoitoon yhteydessä ja alan vähän kyllästyä meidän iltapäivävieraan kanssa käytyihin keskusteluihin, jotka ovat toisintoa muista keskusteluista. Enää ei rouva muista istuttamiensa kasvien nimiä eikä oikein omaa nykyistä kotiaan. Piha on kuitenkin sen verran muuttunut ja meidän kasvot jääneet mieleen, että muistaa itsekin saaneensa minulta kyydin kotiin. Eilen helteellä tallusteli meille talvikengissään ja fleecetakissaan. En ole ikinä ennen näin paljon toivonutkaan hoitokotipaikan löytymistä ihmiselle, jota en oikeastaan edes tunne. Sukulaistemme mielestä tämä on harjoitusta siihen, jos joku heistä vanhuksena dementoituu.

Mihin voi protestoida sitä, että talokaupoissa ei mainittu omistajan sisältyvän hintaan? Ja mihin voi valittaa omista fiiliksistä, jotka alkavat mennä jo kyllästymisen puolelle. Pian myötätunto alkaa karista ja ärsytys nousta. Parin päivän helleretkien jälkeen kyllä omaisensa yrittävät taas edistää voimakkaasti hoitopaikka-asiaa.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Tyynen pioni vailla nimeä

Mieheni isänisänäiti Tyyne on istuttanut kesäpaikalleen tämän pionin, jonka oikeaa lajikenimeä en tiedä.
Tässä vielä nupulla.


Ja tässä avautuneena, taustanaan tämän talon entisen asukkaan istuttama ruusupensas, jonka vaaleanpunaiset kerrotut kukat sopivatkin juuri sopivasti tämän pionin kanssa yhteen.


Viime vuonna oli kiire saada pionin jakopala maahan, silloin vielä ajattelin, että siirrän sen myöhemmin muualle. Enpä taidakaan nyt siirtää, kun paikka onkin ihan hyvä. Kun yksi pioni alkaa vedellä viimeisiä, toinen voi aloittaa. Helteet nopeuttivat kyllä pionien kukintaa. Ensi vuonna ehkä jo useampi pioni osallistuu tähän juhlaan. Taimia on ainakin ostettu.


Hellesäässä ollaan oltu pari päivää lasten kanssa huvipuisto + vesipuistoreissulla. Nyt voi huilia. Sen verran oli silmät auki, että sain matkalla laitteesta toiseen idean, mitä teen tontilta kaivetulla kivellä, Mörökölleiltä ostetulla kartiovalkokuusella, varjoon jääneellä syreeninalulla (edellisten perua, ei ole kasvanut eikä kukkinut), tulevilla pionien jakopaloilla. Toki tuohon yhdistelmään tarvitsee vielä muutamia muita kasveja. Kannattaa siis välillä tehdä jotain ihan muuta, niin pulmat pihallakin ratkeaa.

Tässä vielä koriste, joka ei helteistä nuupahda. Ostettu myös Avoimissa puutarhoissa Vanhasta Saunasta Mörökölleiltä.


Tänään voisi pitää pihatyöpäivää, ellei jälkikasvu taas keksi muuta ohjelmaa. Ihana kesä!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Lämpöä ja pioneja

Vihdoin. Pari päivää reissussa ja sillä aikaa kaksi kolmesta kiinanpionistani aloittivat kukintansa. Vielä on yksi nupulla, joka on appiukon isoäidin istuttamasta otettu jakopala viime kesänä ja se teki yhden kukkavarren ja nupun. Tämä on saatu kälyn äidin pihassa olleesta pionijuurakosta, joka lähti turvaan kälyn pihaan maankaivuuoperaatiota. Kuvattu aamulla yön pienen sateen jäljiltä.


Tämä valkoinen on taas lapun mukaan Shirley Temple, joka on istutettu kesällä 2012 ja kukkii nyt ensimmäisen kerran.



Tämän kesän tarkoituksena on tuplata pionien määrä, tällä hetkellä pihalla on 4 eri pionilajiketta. Olen jo hyvällä mallilla tässä. Anopilta tulossa pari jakopalaa myöhemmin syksyllä, joista toisella on myös pitkä tarina. Myös ostettuja on jo kolme ja kaverin pihalta saatu yksi pieni palanen jotain juurakkoa. Jos hyvin käy, niin pionien määrä kolminkertaistuu. Sitä ennen pitäisi taas heiluttaa lapiota.

Tänä vuonna harjaneilikasta tuli myös tämän värinen kukka. Olen ostanut joskus harjaneilikan taimen ja samaan aikaan sen istuttamisen kanssa ripottelin jonkun värisiä harjaneilikan siemeniä sen ympärille. Ne taisivat olla vaaleita, sillä viime vuonna kukki kyllä aniliineja harjaneilikoita. Harjaneilikan takanaverikurjenpolvi Geranium sangruineum Album, joka on ostettu vasta viime vuonna, mutta alkanut mukavasti levitä. Nämä valkoiset kasvit ovat kohopenkissä. Pihan pohja on savea ja paikoin hyvinkin vetistä tällä hetkellä.


Ihanaa on kuitenkin, että nyt paistaa aurinko. Sateesta on tauko (ehkä pidempikin tauko kuin vuorokausi) ja vielä on lomaa. Viileästä ja sateisesta lomasta on ollut se hyvä puoli, että olen päässyt kurkkimaan pihaan kaivettuihin koloihin, että mihin ei jää vesi seisomaan. Sen lisäksi olen huomannut, että puutarhurointi kiinnostaa minua eniten keväällä ja syksyllä, kun on vähän viileämpi. Ehkä siksi olen tänä kesänä ollut yllättävän (omalla mittapuullani) ahkera pihahommissa ja yllättävän pian myös vararikossa ostosteni kanssa. Tosi kasvien määrä on hyvin lisääntynyt ja tulevien ostettavien määrän lista myös kasvanut mielessä. Uudet istutusalueet ja pihapolut mielessä käyn nukkumaan.

Pian aion aloittaa kuitenkin tämän kesälomani uimavalvojan pestini, jos vaikka vierailut taimimyymälöissä jäisivät jatkossa syksyn alennusmyynteihin.