torstai 10. heinäkuuta 2014

Tyynen pioni vailla nimeä

Mieheni isänisänäiti Tyyne on istuttanut kesäpaikalleen tämän pionin, jonka oikeaa lajikenimeä en tiedä.
Tässä vielä nupulla.


Ja tässä avautuneena, taustanaan tämän talon entisen asukkaan istuttama ruusupensas, jonka vaaleanpunaiset kerrotut kukat sopivatkin juuri sopivasti tämän pionin kanssa yhteen.


Viime vuonna oli kiire saada pionin jakopala maahan, silloin vielä ajattelin, että siirrän sen myöhemmin muualle. Enpä taidakaan nyt siirtää, kun paikka onkin ihan hyvä. Kun yksi pioni alkaa vedellä viimeisiä, toinen voi aloittaa. Helteet nopeuttivat kyllä pionien kukintaa. Ensi vuonna ehkä jo useampi pioni osallistuu tähän juhlaan. Taimia on ainakin ostettu.


Hellesäässä ollaan oltu pari päivää lasten kanssa huvipuisto + vesipuistoreissulla. Nyt voi huilia. Sen verran oli silmät auki, että sain matkalla laitteesta toiseen idean, mitä teen tontilta kaivetulla kivellä, Mörökölleiltä ostetulla kartiovalkokuusella, varjoon jääneellä syreeninalulla (edellisten perua, ei ole kasvanut eikä kukkinut), tulevilla pionien jakopaloilla. Toki tuohon yhdistelmään tarvitsee vielä muutamia muita kasveja. Kannattaa siis välillä tehdä jotain ihan muuta, niin pulmat pihallakin ratkeaa.

Tässä vielä koriste, joka ei helteistä nuupahda. Ostettu myös Avoimissa puutarhoissa Vanhasta Saunasta Mörökölleiltä.


Tänään voisi pitää pihatyöpäivää, ellei jälkikasvu taas keksi muuta ohjelmaa. Ihana kesä!

10 kommenttia:

  1. Hieno on vaikka ei tarkkaa nimeä olekaan. Näinpä se monesti on, että kun jättää jokun asian muhimaan, ratkaisu löytyykin :)
    Onhan kiva mörököllin koristekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa aivojen työstää ihan itsekseen. Ihana saada kasviperintöjä pihaan.

      Poista
  2. Ihanan söpö tuo puutarhakoriste. Ehkä se on mörököllin koti? ;)

    VastaaPoista
  3. Kaunis on Tyynen pioni, täydellisen kesäisen vaaleanpunainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis toi pioni on ja sillä on myös historiaakin takanaan.

      Poista
  4. Ihana pioni! Voisiko olla Sarah Bernhardt? Sarah tuoksuu ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tuoksuu myös. Olen Sarahia vähän miettinyt ja epäillytkin. Alun jälkeen pörheytynyt. Myös se voisi kertoa Sarahista, että niitä on ollut myös silloin 40-60-luvuilla, kun tuo on todennäköisesti istutettu.

      Poista
  5. Kivannäköinen koriste!
    Ja jep, matkailu avartaa, myös puutarhajutuissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkailu avartaa tosiaan. Monin eri tavoin. Kiva on myös aina palata kotiin.

      Poista