sunnuntai 31. elokuuta 2014

Aina ei tiedä, mihin päätyy

Eilen menin siivouspäivän mainingeissa eräälle pihalle ostamaan perennoja. Tein pari kivat kaupat ja sain toivotuksen tulla kesällä uudestaan. Samalla minut ohjattiin myös naapurin pihalle, jossa vierähti hetki ja tein myös kauppoja. Jossain vaiheessa tuolla naapurin pihalla kyllä mietin, että miten minä tänne eksyin ja paljos kello on ja monelta kerroin olevani kotona.. En tiedä onko tällaiset reissu muuten tavallisia kuin puutarhapiireissä. Vai käykö myös niin, että jos menee ostamaan katukirppikseltä vaatteita, niin huomaa olevansa myös naapurin kotona vaatekasoja penkomassa.

Reissun myötä tuli kuitenkin hommia sen verran, että pihalla kerrankin kuppasin niin kauan kuin valoa riitti ja ennen kuin uupumis iski. Lyhtyihin virittelin kerrankin kynttilät, mutta enpä niitä jaksanut kauan katsella.


Iltaunisen on vaikea pysyä hereillä ihailemassa pimenevää iltaa. Toisaalta haikeaa, että illat taas alkavat pimentyä vauhdilla. Aika rajautuu aika lailla taas siihen, mitä pihalla tai metsässä näkee tehdä.

Vaikka koko heinäkuu meni enemmän tai vähemmän varjopaikkoja etsiessä ja järvissä lilluessa, on tänä kasvukautena pihallakin tapahtunut kaikkea. Sekä tylsiä mylleryksiä (minun mielestäni), jota vaativat vielä paljon työtä, mutta myös kukkpenkkien laajenemisia. Kasvivalikoimaa tullut lisää, mutta useita kasveja niin maltillisesti tai niin pieninä, että niiden viihtymisestä tontilla voi vasta seuraavina vuosina sanoa jotain. Kuitenkin jotain muuta on taas ensi kesänä. Myös näissä oman pihan hommissa visio ei välttämättä ole sama kuin lopputulos. Eikä lopputuloskaan ole välttämättä kovin pysyvä. Sen verran paljon olen viime aikoina siirtänyt perennojen paikkoja, että en kohta enää itsekään muista, mitä on siirretty ja mihinkin.

tiistai 26. elokuuta 2014

Esteitä ja hidasteita

Luin viikonloppuna jostain, että olisi kuukalenterin mukaan ollut tosi hyvä aika vesakkojen ja muiden kummien risukasojen siistimiseen. Minulla oli tarkoituksena perata pari kummaa risukkoa. Sekä päästä istuttamaan ostettu syyshortensia. Näiden johdosta päädyin kyllä puuhailemaan pihalla, mutta en niitä asioita, joita piti. Huomasin, että tässä on nimittäin usein esteitä ja vielä useammin hidasteita. Välillä en tiedä, kumpi on kyseessä.

Minun elämääni ei valitettavasti pääse kuukierto määrittelemään. Sen määrittää
a) muulta perheeltä jäävä aika
- kotityöt, lasten ohjelmatoimistona oleminen, läksyjen vahtiminen, ekaluokkalaisen kanssa koulumatkan laahustaminen
b) autotallin rakentamiselta jäävä aika
- hyvä sauma oli viikonloppuna, kun rakennustarvikkeet loppuivat samaan aikaan, kun rautakauppa oli kiinni. Jihuu, jihuu.
c) päivätyöt
d) puutteet:
- tarvikkeet (kasvit tai mullat) tai aika tai syksymmällä valo
e) hukassa olevat asiat
- pihatyövälineet, into, viitseliäisyys, suunnitelma
f ) äärisääilmiöt
-helle, kaatosade, pakkanen, lumi (miten kukaan viitsiikään Suomessa rakentaa puutarhaa? Ainahan meillä on jotain kummallista tuossa säässä)

Hidasteita on taas se, että ennen kuin pääsen sitä hortensianihanuutta (tai kohta jopa riesaa) istuttamaa,. pitää ensin tehdä se happaman maan penkki. Ja siitä happaman penkin kohdalta pitää pelastaa ne muut kasvit. Ja sitä varten pitää tehdä uusi penkki.

Uutta penkkiä olin kauan miettinytkin etupihalle. Ja sen aloitin tämän kaikista esteistä ja hidasteista huolimatta. Koska en ole pitänyt etupihan herttavuorenkilvistä, ei homman alusta olekaan yhtään kuvaa. Etupihan savinen maa on aika kuiva paikka. Vaikka täälläpäin on alkanut sataa, on sadetta ollut aika paljon vähemmän kuin jossain päin Suomea, joten olin hämmästynyt, kun savi oli ihan kuivaa murusta. Kokeilin kaataa sinne vettäkin parikymmentä litraa suoraan ja se hävisi heti. Ihan kuin viemäriin. Takapihalla on vähän eri saviongelmat, vähän turhankin pidättävää maata. Penkin sivuun jää puu ja jouduin puun takia kaivamaan maata hyvin varovaisesti. Apuna penkin suunnitelussa hyppynarut, merkkinarut, harava jne..



Koska en ikinä tiedä, milloin homma jää taas kesken esim. syistä kuten perhe, viitseliäisyys, kropan jaksaminen, homma etenee minulla ihan kummallisesti. Tein maasekoituksia osissa kompostista, hiekasta ja mitä nyt pihalta löytyykään. Ensin ne kohdat, joihin suunnittelin kärhöjä. Alussa oli loistosuunnitelma, että kärhöt alkavat kiivetä puun oksaa pitkin. Kun sain kukkivan kärhön paikalleen, vaikutti suunnitelma ihan pöljältä, mutta periksi ei anneta. Jotain kun on suunniteltu, se toteutetaan, muuten joutuu miettimään hommat uudestaan. Jämälautoja vaan sahaamaan ja lisää kaivamaan. Sanomalehtiä ja voimapaperiakin laitoin reunoihin ja puun lähelle, mistä en uskaltanut oikein syvältä kaivaa.


Sain kuin sainkin penkin valmiiksi. Onneksi multasäkit olivat paljousalennuksessa, muuten olisi multa loppunut kesken. En osaa vieläkään arvioida mullan katoamista.

Osa istutuksista on vielä tekemättä, koska en ole ehtinyt kaivamaan sateen vuoksi niitä toisia kasveja toisesta penkistä. Kärhöt ovat paikallaan, samoin kälyltä saatu syysleimu ja muutama muu pieni alku (kärhötuet miettimättä ja pari muutakin juttua). Mutta aika ei enää riittänyt seuraamaan kuun vaiheita ja risukot rehottavat yhä ihan onnellisina toisaalla.


Penkin muotoon vaikutti muun perheen hidastava vaikutus. Mitään muutoksia ei pihalla saisi tehdä. Aina joku itkee katoavaa rikkaruohikkoa. Koska tuon matalan puun läpi ei voi oksien takia juosta, en rikkonut nyt kenenkään kulkuväylää. Paitsi juniori oli tosi pahoillaan,  kun ei pääse enää tuon puun rungon luokse. Ehkä juniori on sitä käynyt salaa halailemassa, koska en tosiaan osannut arvata, että tästäkin uudistuksesta tuli pieni suru.

maanantai 18. elokuuta 2014

Tänään sataa

Ei tarvitse valittaa enää kuivuutta. Sadetta tulee riittämiin. Eilen en ehtinyt puoliakaan listani hommista. Tänään ei ulos huvita mennäkään. Vaikea uskoa, että eilen järvivesi ja ilma tuntuivat vielä kesäisiltä. Kuvat sellaiselta elokuiselta sadepäivältä, jolloin myös paistoi aurinko samaan aikaan. Slow-postailua.


 Keijunemekko ei viilenevistä säistä säikähdä. Tomaattit ja muut lämmöstä nauttivat kasvit taitaa olla parasta pian pelastaa sisälle. Tuskin chilikään kylmässä kypsyy.


En ole takkaan viritellyt tulia pitkään aikaan (viimeeksi kesäkuussa), joten nyt on taas aika. Vaikka hoen, että on loppukesä (ei syksy), niin haikeana heitän hyvästit nyt tosiaan ihanalle lämmölle. Onneksi hyvä maankaivuu, istutusaika ja sienimetsäaika on vasta alkanut.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Lapion varressa

Tuntuu siltä, että pitkästä aikaa olen päässyt kunnolla pihahommiin. Eilen jakotaimia kaivoin naapurille. Tänään piti ehtiä istuttamaan uusia hankintoja eli tekemään melko isoja istutusalueita. En kuitenkaan vielä sinne asti ehtinyt, sillä siirtelin vähän perennoja. Se homma ei sujukaan läheskään niin nopeasti kuin mielikuvissa, kun siirtelystä tulee vähän sellainen dominoefekti ja rikkaruohosavotta. Maa on vielä melkoisen kuivaa, varsinkin kohopenkeissä, joten vettä menee näissä siirtopäivissä. Huomiseksi luvattiin kunnon sadetta, jos helpottaisi kasvien juurtumista.

Vihdoin ostin itselleni syyshortensian. Aivan perusmallin. Mutta olen aivan hurmaantunut. Sille on paikka tiedossa, jos sen saisi vielä maahankin. Joskus ihan tavis voi olla ihana.


Eilen ostin Lahden kansainvälisiltä markkinoilta Hollantilaisten myyjien kasvikojulta kukassa olevan kärhön kuudella eurolla. Ihan kesäkukkahinta tuolla kukkamäärällä. Sen nimilappu ei minusta ollut ihan sitä, miltä tämä kukkivana näyttää. On perehdyttävä tuohon vielä vähän tarkemmin. Joka tapauksessa, kestää täällä tai ei, tuolla hinnalla sain kyllä oikein hyvän mielen. Pari koristekaalia olisi ollut samanhintainen ostos.


Toki markkinoilta tuli ostettua muitakin kansainvälisiä ostoksia, enimmäkseen syötäviä tuotteita.

Tänä vuonna uusia hankintoja on aika monta, siihen nähden, mitä yleensä olen ostellut/hankkinut. Osa hankinnoista on niin pieniä vielä, ettei niistä tiedä, miten niiden käy. Vanhaa kantaa olevista syysleimuista olen innostunut, sillä syysleimut ovat kauniita, mutta uudet jalostukset vanhenevat ruskeaksi. Uusin on valkoinen syysleimu, joka kukkii lähellä valkoista harmaakäenkukkaa (joka on myös uusi, ostettu Avoimissa puutarhoissa mörökölleiltä). Valkoinen syysleimu takana, kehäkukan kaverina. Edessä harmaakäenkukka ja oikealla meksikonhanhikki.


Vanhojen syysleimujen kukat eivät myöskään ole ikuisia, mutta tippuvat nätistä pois, kun kuihtuminen alkaa. Eivät jää kukkavanaan kiinni ruskistuessaan. Nätimpää näin.


Lapio ja kastelukannut taitavat vielä odottaa.

tiistai 12. elokuuta 2014

Vihdoin satoi

Viime yönä ja tänä aamuna satoi yhteensä 16ml. Ihanaa! Tätä kaipasivat kasvit ja sadevesiastiat.



Ensimmäinen tsinniani avautui väreihin ja muut tulevat pian perässä. Jos säät kovasti kylmenevät, en tomaattisadosta taida tulla mitään. Kaikkea ei voi kaikkina vuosina saada.

maanantai 11. elokuuta 2014

HeiHei Helle

Tänään taitaa olla viimeinen hellepäivä, jos sääennustuksia uskoo. Yli viisi viikkoa hellettä ja hyvin vähäisiä sateita tai muka sateita. Haikeana heitän heipat hellesäille, helpolle pukeutumiselle ja uimarannoilla hengailulle. Piha tosin varmaan kiittää tulevista (toivottavasti sateita tulee) sateista. Nurmikko ei ole ihan palanut karrelle, koska ensimmäiset kolme viikkoa hellettä se sai vapaasti kasvaa. Vasta lähellä lapsen juhlia sen leikkasin, jotta olisi vähän siistimpää ja nyt ruskettuminen on alkanut. Ihmeen vähän on totaallisia menetyksiä, mutta uudet kärhöt eivät ole jaksaneet kukkia, koska en ole niitä jaksanut kastella. Ovat vielä kuitenkin hengissä.

Pihallani ainoa Orientaalilja Mother Choice ei selvästikään pidä asuinsijoistaan ja huolimattomasta hoidosta samalla tavalla kuin värililjat. Värililjat lisääntyvät, tämä taantuu. Toki viime vuonna myös kotilot söivät niitä sen verran paljon, että osa kukistakin oli ihan reikäsiä. Ne taantuvat, jotka eivät viihdy, en jatkossakaan peittele liljoja talveksi. Kotiloiden ja liljakukkojen tuhoilta yritän kuitenkin edes vähän suojella. Tässä MotherChoice ruusumalvan ja pinkin (vanhaa kantaa olevan) syysleimun seurana.


Kasvatin ihan itse Tsinnioita. Kylmä alkukesä tappoi muutaman, kuiva hellejakso tappoi myös pari. Ne, mitkä ovat hengissä, alkavat nyt avautua. Tämä yksilö oli se surkeimman näköinen, joka nyt kuitenkin ekana avautuu. Tämä on saanut poikkeuksellista huolenpitoa eli hellejaksona vähän jopa vettä. Rantareissujen jälkeen on saanut vesipullojen vesiä, joten kirii vähän muita edelle kukinnassa. Saa nähdä jaksaako samaa vaivaa nähdä esikasvatuksen kanssa ensi keväänä.


Nyt tässä jatketaan koululaisten äitinä. Tässä perheessä ei ole enää päivähoidon alaisia. Tippa tuli linssiin, kun junioirikin  hävisi koulurakennukseen. Toisaalta tämä on ihanaa olla koululaisten äiti. Huomenna jatkuu taas miniloman jälkeen työt ja lyhennetty työaika. Jos vaikka ehtisi vähän pihaakin taas alkaa työstää.

perjantai 8. elokuuta 2014

Muka sade

Muka sade on sellainen, että ukkonen jyrähtää päällä, mutta ukkosen jälkeen vesimittarista saa tiristettyä kaksi tippaa vettä. Sade kai tuli jonnekin pari kilometrin päähän. Maa on vain tiellä märän näköinen ja kaikki on kuivaa hetkessä. Lämpötila sentään laski vähän. Teki tukalasta lämpötilasta vähän helpompaa.


Kasteluveden raahaus siis jatkuu. Seuraava oletettu sade on ehkä ensi viikolla.

torstai 7. elokuuta 2014

Sadetta odotellessa

Meillepäin ehkä tulee sadetta, ehkä ei. Näin jo vähän aikaa sitten lupaavat pilvet lapsen koulun ylimmäisestä kerroksesta (ekaluokan ip-kerhon tutustuminen), mutta ne ehtivät lipua jonnekin muualle kuin meidän pihan yläpuolelle. Mielummin tulisi nyt se sade. Mielelläni skippaisin päivän toisen uintireissunkin, jos sataisi.

On siis hyvä aika käydä kuvia läpi, niitäkään en ole juuri ottanut näillä helteillä.

Tänään sattumalta huomasin esikon kukassa. On se rohkea, kun noin 4-5viikon kuuman ja  (vettä tullut alle 30ml koko kuumana aikana) alkaa uudestaan kukkimaan. Tätä yksilöä en myöskään ole kastellut kertaakaan. On ollut hieman vahingossa levähtäneen ruusupuskan oksan varjossa.


Sattumalta tajusin myös samaan tukeen kiipeämässä olevat kärhö Aljunskhan ja salkopavun kukkien olevan lähes samaa sävyä. Salkopavun kukkien en varmaan tämän värisävyn takia ollut edes huomata.


Meksikonhanhikin kukkien tummuutta on vaikea kuvata, kun vieressä taas kasvaa valkoinen harmaakäenkukka. Näitä huojuvia hujoppeja, joiden kukkavarsilla on ihan omat reitit, on vaikea saada minun kuvaustaidoilla samaan kuvaan.


Asiaa ei paljon auta sekään, että näiden lähellä kasvaa myös keltaista, sekä kehäkukkaa, että keltavaleunikkoa.


Keltavaleunikko on sen verran runsaasti runsastunut ja helteillä en ole jaksanut edes kaikkia siemenkotia katkoa, joten niiden siemeniä näkyy tulevan pian tarjolle. Jos joku haluaa, niin voi hihkaista kommentteihin. Tässä kuva sateen jälkeen heinäkuulta keltavaleunikoista. Taustalla valkoinen pioni Shirley Temple ja etualalla valkoinen kurjenpolvi Alba. Taustallaan mm. liljojen varsia.


Pakko käydä katsomassa siamilaista syyshohdekukkaa Rubinzwergia joka päivä. Olen puskat istuttanut typerästi korkeampien taakse. Tiedossa kaivuuhommia, kunhan maassakin alkaa olla kosteutta. Tässä taas yksi kuva noista hassuista.


Kastella on saanut tomaattejani ja muutamaa ruukkuani. Muutamaa (typerästi liian kuumalla ilmalla) hankittua jakopalaa on ollut pakko kastella. Olen tässä helteen aikana ryhtynyt miettimään mahdollisimman vähän ihmisvoimaa tarvitsevaa kastelujärjestelmää pihalle, joka nappaisi sadevedet talteen ja suurilla sateilla ohjaisi suurimmat ylijäämät kosteikkokasveille. Ainoa vaan, että aivoistani puuttuu se tärkeä palanen, millä suunnitelmaa toteutettaisiin tästä eteenpäin. Mutta joskus laiskuus taitaa kuitenkin olla se kimmoke keksinnöille, sillä jotenkin tämä asia kiehtoo kovasti.

Tämän viljelylaatikon alla on ehtaa savimaata. Kosteilla säillä se savimaa helpottaa valtavasti tomaattienkin kastelua, sillä voivat selvästi aika mukavasti, kun istutan paakun melko syvään ja juuret näemmä saavat pohjankin kautta vettä. Nyt tosin on ollut niin kuivaa, että vettä olen kantanut niin, että kyllästyttää. Luulin kylmän alkukesän jälkeen, että satoa ei tule. Nyt näyttää siltä, että kannattaa vielä jaksaa kastella, jos muutaman tomskun ehtisi saada.


Terassin tomaateille kävi vähän sama, mutta vielä itseasiassa huonommin. Aluksi laitoin lannoitettua multaa liian vähän, olivat haalean vihreitä lehdet. Sitten korjasin tilannetta liikaa toiseen suuntaan ja lehdet muuttuivat toisesta ruukusta tummanvihreiksi. Tomaatti päätti vain kasvattaa korkeutta. Kukat tulivat myös niin myöhään, että nyt jännään, miten käy. Yksi paprika on tulossa. Chilitkin kasvavat näköjään vaan trooppisissa olosuhteissa. Vain yksi kummasti kiemurteleva unikko päätti avautua, taisi olla surkea kokeilu.


Toivon, että saan kuitenkin tästä unikosta siemenet talteen ja kylvettyä ne jonnekin.


Aina ei onnistu. Tai useinkaan ei onnistu siten, kun haluaisi. Tämän olen oppinut jo tässä vaiheessa. Mutta näistä oppii parhaiten ja kesän jatkuessa voi jo suunnitella seuraavaa kevättä ja kesää.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Mutaatio

Tänä vuonna ostettu syyshohdekukka Rubinzwerg aloittelee kukintaansa. Olen tämän istuttanut taas sellaiseen paikkaan, että saa siirron vähän parempaan paikkaan. Ei oikein näy isompien takaa. Miksi perennoilla ei ole valmiiksi pyöriä alla?



Mukana on yksi kaksipuoleinen kukka, en tiedä, onko lajille tällainen kuinka tavallista. Muihin verrattuna näyttää kyllä mutaatiolta.



Kukkii kahteen suuntaan.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Raksasta pihajuhliin

Kun pihassa rakennetaan autotallia ja on tulossa lapsen juhlat, täytyy vähän tehdä kaatopaikkakuormia ja siivoilla pihaa. Viedään autotalliin rekvisiittaa.



Ja jostain kohtaa juhlien jälkeen voi vähän kurkata puutarhaankin. Ikivanha keinunrunko suojaamassa omenapuuta ja kärhöä.


Jos ei olisi hyttysiä, olisin nukkunut tuolla ulkona. Ensi vuonna pitää juhlia jotenkin muuten, kuulemma autotalli tarvitsee seinät. Oli muuten ihanan varjoisa juhlapaikka ja tuulikin pääsi virkistämään. Näin suurta terassia tuskin meille tulee.

Elokuu on korkattu hyvin mukavalla tavalla, kesä vielä hyvässä vauhdissa.