tiistai 19. syyskuuta 2017

Muistilista keväälle ja kesälle

On syksy ja jotenkin kutkuttelee. Joka syksy sama juttu. Pitää kaivaa vähän muistia, että mistä sitä keväällä haaveili. Listoja saattaa löytyä tai sitten ei. Aivot alkavat raksuttaa enemmin tai myöhemmin keväisen kukkijoiden sipuleiden perään.

Aika monta sipulia on saanut maahan lykätä, että huhtikuussa olisi muutakin väriä kuin ruskeaa ja harmaata höystettynä mustalla.
Omissa muistikuvissani saattaa käydä niin, että missään penkeissä ei ollut oikein mitään. Tai sitten niin, että jossain penkissä oli aika tungostakin. Mutta ikinä ei voi tietää, että tuhoaako tuleva talvi kaiken vai kasvaako keväälläkin taas ne vanhatkin. Ja silloin kun näitä mietin, on kyse tulppaaneista.

Tungosta kukkapenkissä 27.05.2017? Seassa myös pari Sun Loveria.
Tänä vuonna on ollut kiire. Niin kiire, että yhtään en ole jaksanut nettiä selailla. Kauppamatkalla marketista poimin ekat pussit mukaan ja lauantaina tein pienen koukkaisun sipuleiden äärelle.


Ja ajattelin, että ne ovat nyt näillä resursseilla tässä.

Kunnes kuitenkin poikkeisin katsomassa erään Lidlin, jotta olisikohan siellä kenties kuitenkin jäänyt joku sipulipussi myymättä. Ja olihan siellä. Vielä useampiakin ja vielä alennukseen olivat laittaneet. Ostin noin 15 eurolla 10 pussia (kaksi meni kaverille, loput itselle, öhöm). Olin pidempään jo katsonut laukkoja sillä silmällä, että viinilaukkaa  olen halunnut jo pitkään. Sitä ei vain usein marketeissä näy. Melkein jätin ostamatta alennuslaukkasekoituksen. Mutta sitten nostinkin sen koriin, kun ihan varmasti kuvassa jokin laukoista näytti viinilaukalta. No keväällä sitten nähdään, mitä niistä kasvaa.


Luulen, että joku saattaa olla kiinnostunut ostoslistastani. Minä itse olen siitä hyvin kiinnostunut ensi keväänä. Joten tässä tämä lista sitten on (tiedoksi siis itselleni keväällä vuonna 2018, että tässä listassa ei ole niitä paikkoja, joihin ne tulevat menemään, sillä ne eivät ole vielä kaivautuneet mullan alle). Poikkeuksena syksyllä kukkiva tarhamyrkkylilja Waterlily, jonka laitan piakkoin mullan alle, mutta en vielä tiedä, että mihin.

Laukka mix 25kpl
Krookus Remembrance
Krookus Jeanne D'arc
Krookus King of the Strped
Hyasintti Aiolos 5kpl (valkoinen)
Hyasintti Woodstock 8kpl
Tulipa Persian Pearl 20kpl
Tulipa humilis Violacea Black Base 10kpl
Tulipa Spring Green 20kpl
Tulipa Groenland 10kpl
Tulipa Night Club 7kpl
Tulipa Yelow Pomponette 10kpl
Tulipa Sun Lover 10kpl
Tulipa Purissima 10kpl
Tulipa van Eijk 10kpl
Tulipa Exotic Emperor 10kpl

 Eikä ollutkaan yhtään pitkä lista, itse asiassa hieman vielä puutteellinen lista. Joitakin näitä minulla jo kukkiikin, kuten Sun Lovereita ja Purissimaa ja taantumisvuoroisia Woodstockeja. Ja jotain saattaa vielä (vahingossa) tarttua mukaan. Kun vain tietäisi, että kukkiiko kaikki dramaattiset tulppaanit myös ensi vuonna vai aikooko ne jo taantua tämän sadekesän jälkeen.

Kukkapenkin draamaa ja kohtalokkuutta kesäkuussa.
Ja miten jaksaa pienet kurjenmiekat kukkia, kun ne taitavat olla kuivien alueiden kasveja. Tajusin myös, että en ostanut yhtään lisää kirjopikarililjojakaan, enkä lumikelloja. Näillä ostoksilla ja maahan kaivamisilla yritän varmistaa sen, että ainakin jotain kukkii myös keväällä 2018.

Etualalla kukki toukokuussa tulppaaneja, jotka sen yhden legendaarisen kamalan kylmän talven jälkeen olivat todella surkeassa kunnossa, mutta seuraavaan kevääseen mennessä saivat jostain voimaa ja kukkivatkin hyvin.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pelargoniat syyskuussa

Minulla ei ole ollut montaa Pelargonia koko kesänä. En sittenkään ole hurahtanut niihin, vaikka huhtikuussa ostin kokonaista 5 pistokasta. Mielestäni ne eivät edes oikein kasvaneetkaan koko kesänä. Olen hoitanut niitä koko kesän vasemmalla kädellä vähän sinne päin.

Huhtikuussa sisäsiloissa
Eivätkä kaikki jaksaneet ulkona kukkiakaan kunnolla tämän kesän olosuhteissa. Ihan kitukasvuisilta ne tuntuivat koko kesän.

Heinäkuussa
Kunnes tänään toin niitä kuitenkin sisään, että edes vähän ehtisi kukkia myös Säkkijärveläinen, jonka kukkia en aukinaisena oikein ole nähnytkään. Melkein auki olevia nuppuja vain viikkotolkulla.

Elokuussa samat kasvit ja pari bonusta
Jostain kumman syystä hieman yllätti sisällä noiden Pelagonien koko, kun mitään kasvua ei muka ollut tapahtunut. Jouduin kuvan oton jälkeen vielä hieman leikkelemään kumman kauas kurottavia töröttäjiä, ja otin näistä pistokkaita.

Syyskuussa sisätiloissa samat pelargonit kuin ensimmäisessä kuvassa.
Jossain vaiheessa siirrän nämä sitten talvilepoon. Saa nähdä, miten monta näistä viidestä tulee olemaan keväällä hengissä. Tuoksupelargonien (2kpl) kohtaloa mietin jonain muuna päivänä. Näidenkin muutaman tapauksen siirtämiseen ja siistimiseen meni aikaa ihan hurjasti. Miten ihmeessä te keräilijät ehditte huoltaa ja hoitaa ja siirtää ja siistiä ja ottaa pistokkaita omasta kokoelmistanne?

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Syyskuun alkua

Tänään taas tajusin. Olen kaivannut niin paljon aurinkoa. Vaikka luin lehdestä, että elokuu on ollut harvinaisen pilvinen, se taas jotenkin kirkastui tänään. Tänään oli auringon vuoksi aivan eri tavalla energinen olo. Sotkuiset kasvitkin näyttävät mukavilta valossa. Tässä sotkussa meksikonhanhikki ja valkoinen harmaakäenkukka.


Liljat ovat jo tiensä päässä. Tämä on lähes ainoa, joka vielä kukkii.


Kärhöissä on vielä kukintaa, ei tosin enää kaikissa. Osa taas ovat vielä niin nuoria, että niiden kukintaa odottelen vasta myöhemmin. Madame Julia Correvon joutuu vähän sinnittelemään vuodesta toiseen, mutta kukkii silti.


Valkoinen punahattu jäi matalammaksi, mitä luulin, joten se uhkaa jäädä valkoisen värimintun jalkoihin. Väriminttu on hädin tuskin jaksanut aloittaa kukinnan. Meillä on ollut niin viileitä säitä ja niin vähän aurinkoa.


Tämä syyshortensia on yhä melko matala, joten tätä ei ole vielä tarvinnut siirtää. Voi olla rauhassa paikassaan, vieressä on sekä sinivaleunikon että ukkolaukka "Purple Sensationin" siemenkotia. Sinivaleunikon lehtiruusukkeita on valmiina ensi vuotta varten (on kaksivuotinen) ja toiveikkaana ripottelin nyt sinivaleunikon siemeniä näihin hyviin paikkoihin, mutta rohkenin ripotella niitä myös vähän muuallekin. On todella jännittävää nähdä, missä ensi vuonna on uusia sinivaleunikoiden lehtiruusukkeita, vai onko niitä ollenkaan.


Viime vuonna ostin erilaisia maksaruohoja. Tänä syksynä jatkoon pääsee vertailussa ne, jotka erottuvat sekasotkusta ja pysyvät ryhdikkäästi pystyssä. Näitä koetan siis jakaa lisää. Kaatuilijat saavat joko väistyä tai siirtyä vähemmän näkyvälle paikalle. Pidän näistä kohtalokkaan tummista maksaruohoista.


Toisaalla, vähän pimeässä paikassa, taas pidän näistä vaaleanraitaisista kuunliljoista. Nämä eivät edes ole niin reikäisiä, kuin monessa muussa paikassa lehtokotiloiden takia.


Syyskuu on kuitenkin alkanut. Hieman lempeämmin, mitä pelkäsin. En silti ole henkisesti ihan valmis villasukkiin ja takkatuleen. Toisaalta niistä ei oikein koko kesänä ole tarvinnut luopua. Taidan siis lähinnä jatkaa rusokirsikan punastumisen tarkkailuja.


Oikein hyvää syyskuun jatkoa. Minä taidan vähän jaksaakin taas puutarhaa. Ja nyt se puutarhassa tekeminen taas lataa akkuja.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Puutarha ei katoa

Viime kerralla kirjottaessani olin tekemässä itselleni pientä työlistaa hommista. Nyt voin todeta, että mitään en ole tehnyt. Nurmikko on leikattu jossain vaiheessa ja sitä pitäisi taas leikata. Kitkemistä olisi ihan riittävästi tiedossa. Ja kaikkea muutakin voisi tehdä. Arki alkoi rytinällä, menoja on ollut paljon. On alkanut lasten koulu, osa harrastuksista ja flunssakausi.


Olen nyt kuitenkin kuukauden ottanut takaisin sitä kaikkea, mitä puutarha on ajoittain ottanut. On ollut kiirettä paljon, joten olen ajatellut puutarhan saavansa nyt hoitaa minua. Olen tehnyt pakollisia hommia osin puutarhassa lämpimällä säällä. Kylmällä säällä varautunut syksyn tuloon ja antanut kasvien olla ihan rauhassa ja yrittää kestää ihan omillaan. Olen sulkenut silmät rikkaruohoilta ajanpuutteen vuoksi. Olen käynyt välillä tuoksuttelemassa ja vähän miettimässä sipuliasioita.

Punatähkä
Ja puutarha on pärjännyt ilman minua. Se pärjäisi oikein hyvin ilman minua. Mutta pian siellä näyttäisi vähän toisenlaiselta kuin haluaisin. Nyt alkaa jo ehkä olla kiinnostustakin nyppimiseen.

Talvivalkosipulin itusilmuja

Vähän aikaa sitten kiroilin tätä kesää. Esikasvatuista kasveistakaan kaikki eivät kuki, jotkut yleensä heinäkuun lopulla kukkivat kasvit ovat kukassa jotenkin juuri nyt.

Esikasvatettujen astereiden hyvin hidas avautuminen. Lämpölamppu ei taida korvata aurinkoa?
Kun taas osa kasveista, kuten tummalehtinen syyskimikki jatkaa kukkavarsien kasvattelua vähän entiseen malliin. Niin hitaasti, että epäilen niiden kukintaa.


Olen epäillyt ennenkin. Mutta jos talvi ei tule ennen lokakuuta, saatan päästä tänäkin vuonna näkemään tämän rimpulan muodostavan paksun ja tanakan valkean ja tuoksuvan kukan.


Kaikenlaista tapahtuu elämässäni vielä elokuun jälkeenkin, mutta tämä elokuu on ollut pitkästä aikaa sen verran täynnä kaikkea, että kiitän itseäni siitä, että en vaatinut repeämään enää puutarhatöihin. Ne olisivat olleet liikaa. Tänään kuvia ottaessa tunsin jo hieman sellaista syttyvää intoa puutarhaan ja tekemiseen. Annan sen kuitenkin hieman vielä kasvaa, jotta Into ei hyydy heti alkumetreille.


lauantai 12. elokuuta 2017

Sadetta ennen

Saderintama ja ukkonen on juuri nyt täällä. Onneksi otin kuvia tänään, sillä ei tiedä, mitkä kasvit ovat sateiden jälkeen taas kunnossa.

Ostin Huovilan puistosta viime viikolla nupuillaan olevan ritarinkannuksen. Ei ollut hajuakaan sen väristä. Olen ollut niin ihastunut tänään, sillä sen värit näyttävät olevan juuri sitä, mitä eniten ihailin. Taustallaan jaloangervo Erica.


Näiden lähellä on tämä kohta, joka viehättää minua kovasti. Olen tätä jatkuvasti kuvaamassa. Nyt myös laventeli on paremmin kukassa. Minulla on kolme talven kestävää laventelia pihalla, kaikki eri tavoin tänne tulleet. Ihan pieniä sävyeroja taitaa olla kukissa. Yksi itse siemenestä kasvatettu, yksi ostettu perennataimistolta ja yksi marketin poistomyynnistä ihan rupsahtaneena. Kuvassa se marketista ostettu.


Vaikea näitä kuitenkaan olisi erottaa toisistaan kuvien perusteella. Tässä toinen yksilö.


Sinipiikkiputkissa riittää pyöriskeltävää. Jotkut kukat pölytetään nopeasti, näissä viivytään. (Olihan tämä sinipiikkiputki?)


Meksikonhanhikki oli vielä torstaina nupuillaan, kun esittelin puutarhaa. Muuten en olisi ehkä tajunnut niitä nuppuja. Tänään sitten ymmärsin etsiä kukkia, joita jo olikin.


Päivänliljat eivät olleetkaan menneet piloille sateessa. Ne kukkivat nyt muutamassa paikassa. Pidän paljon näistä oransseista, joiden nimeä en laittanut silloin 5 vuotta sitten ylös, kun nämä ostin. Kurjenpolvi Orionin ja punaisen tähtiputken yhdistelmään tuo hyvää kontrastia mielestäni. Siksi näitä aina odotankin.


Useampaan kertaan kasvukauden aikana kukkivia puita saa, jos saa niissä kärhötkin kukkimaan. Yritys on joskus kovempi kuin tulos. Maa on tuossa aika kuivaa ja juurakkoista, joten kärhö ei todella ollut istutettu "oikein". Joten sen vuosittainen kasvaminen on hillittyä. Kukkii se kuitenkin marjatuomipihlajan alaoksilla. Tämän kärhön pitäisi olla Ernest Markham.


Elokuu on alkanut ja jatkunut minulla aika ohjelmallisena. Ja jatkuu vielä jonkin aikaa. Aikaa puutarhatöille on ollut vähän, mutta olen kyllä nauttinut puutarhasta muuten. Loppukesän kitkemiset ovat vielä edessä enemmän tai myöhemmin. Riittääpähän tekemistä myöhemminkin.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Elokuu

Elokuusta on kohta jo ensimmäinen viikko takana ja minä olen ehtinyt huonosti blogimaailmaan. Tämän viikon teemana on ollut sade. Tämän pihan sateisin viikko tänä kesänä. Tiistaina ja torstaina ei satanut. Keskiviikkona satoi 34 milliä vettä 9 - 10 tunnin aikana. Yhteensä vettä on tullut tähän mennessä maanantaista tähän sunnuntaihin iltapäivään mennessä 69milliä. Saattaa se 70 milliäkin ollut mennyt rikki, sillä en niitä puolikkaita millejä laske.

Olen hyvin onnellinen, että leikkasin nurmikon viikko sitten, jolloin sen leikkaisin lähes kuivana. Meillä oli nimittäin yhdet juhlat eilen ja puutarhaan kokoontuu ihmisiä taas tulevalla viikolla. Nyt toivoisin tosiaan poutaa. Piha kuivuisi ja kasvit saisivat nyt veden jälkeen sitä lämpöä ja valoa Ja pääsisi taas leikkaamaan sen nurmikon.

Tämä elokuinen viikko on kuitenkin ollut hyvin vaiheikas. Lämpimät säät on ulkoiltu joko omassa puutarhassa tai retkillä. Päivät olleet töitä, lapset olleet välillä kotona, välillä reissussa. Kotona siivottu, leivottu ja pihaa kitketty.

Huovilan puiston yksi lammista.
Tiistaina 1.8 oli Huovilan Puistossa Kärkölässä Vanhat autot - tapahtuma. Minua kiinnostavat kasvit ja halusin katsoa, onko puistossa valkoista illakko myynnissä. Miestä kiinnostaa kaikki vanhat autot ja lapset pakotettiin retkelle mukaan. Lapsia kuitenkin aina kiinnostaa kesätapahtuma jäätelö, joten meillä oli oikein mukava ilta, joka katkaisi sopivasti työviikon fiilistä. Ihan kuin tiistaista olisi jo pari viikkoa.

Illakko ei löytynyt, mutta ostin nupuillaan olevan korkean ritarinkannuksen. Kokeilen siis taas kerran ritareita. En yhtään tiedä, minkävärinen ostettu ritarini on, tämä oli Huovilan puistossa eräs, jonka värityksestä pidin kovasti.


Kotonakin tapahtuu sateen lisäksi jotain. Sateen takia pelkään näiden oranssien päivänliljojen nuppujen homehtuvan kohta nuppuvaiheeseen. Eivät koko viikkona ole uskaltaneet kukkimaan. Viime vuonna nämä eivät kukkineet ja pelkästi niiden heittäneen henkensä, mutta pitivät välivuoden. Seurana punaista isotähtiputkea ja kurjenpolvi Orionia.


Kärhö Aljonushka kukkii samassa penkissä. Tämän ei pitäisi kasvaa juuri yli kahden metrin, mutta ehkä nämä sateet ovat sitä innostaneet, joten kasvattaa nyt varttaan ainakin pikkaisen kahden metrin yli.


Tässä penkissä silti hallitsivin kasvi tähän aikaa vuodesta on tuo kurjenpolvi Orion, joka kasvaa nyt 1,5metrin pituiseksi. Jos sillä ei olisi tukea, se retkottaisi maassa ja veisi kolmen metrin kokoisen tilan. Vaikka se minulla kasvaa sekä tukea että omenapuuta pitkin, se yltää vähän joka kasvin pariksi. Myös Aljonushkan ja omenoiden kaveriksi


että maan tasalle tähkätädyke Rosenrotin seuraksi.


Puutarha järjestää myös yllätyksiä. Tätä liljaa ei ole istutettu tarkoituksella tuohon. Todennäköisesti on jonkin liljan jälkeläinen, jonka istutin noin 12 vuotta sitten. Ne liljat piti olla valkoisia ja punaisia, olivat keltaisia ja oransseja. Eräänä kesänä 11 vuotta sitten näiden päälle lensi kattoremontin yhteydessä pellit. Kaivoin joitain jäljelle jääneitä joskus sieltä pois. Tämän olemassa oloa en edes tiennyt ennen tätä kesää. Valitettavasti myös kotilot herkuttelevat liljoilla liljakukkojen lisäksi. Kun kerran liljassa on ytyä kasvaa kuunliljan varjossa, jääköön se sinne kasvamaan. Ainakin täksi vuodeksi.


Olen ostanut tänä vuonna muutamia kasveja silloin tällöin. Tämän törmäkukan ostin tänä vuonna pienen harkinnan jälkeen. En voinut vain vastustaa tätä väriä. Tämä on Scabiosa 'Barocca' Ohotanmarunan vieressä vähän kontrastinkin vuoksi. Toivon, että tämä ei ole yhden kesän ihme.


Pallerolaukat ovat myös vaivihkaa saaneet värinsä ja kukkivat nyt maksaruohojen ja angervojen seurana. Tuon vaaleanpunaisen Jaloangervon nimi pitäisi olla 'Astrible Younique'. On melko matala.  Taustalla kaatunut ruusumalva. Edessä taas näkyy myös keijunkukan lehtiä.


Korkeampi jaloangervo 'Erica' näkyy tässä kuvassa taustalla kukassa ja edempänä tuo edellisen kuvan 'Astrible Younique'. Tämä osa tästä kukkapenkki tulee vielä muuttumaan syksyn aikana, sillä tämä on viime vuonna perustettu ja ihan kaikki mittasuhteet eivät olleet minulla etukäteen ajateltuna.  Tuo puu tuolla matalan on suklaakirsikka, joka toipui hienosti pupujen syönnistä. Nyt suojaan sen paremmin. Siitä kasvatan uudestaan puumaista (kasvaisi myös pensasmaisesti), joten nyt se tarvitsee taas ajoittaisia leikkauksia.


Aina kun lapset ovat maailmalla tai vain kavereilla, en osaa olla pihalla ilman puhelinta. Pidän älypuhelinta taskussa mukana. Viime kerralla kuuntelin kitkiessä samalla Yle Areenan kautta vanhoja kuunnelmia kuulokkeiden avulla. Tämä dekkarimainen Vainaja kaupan päälle siivitti kitkemistä hyvin. Eikä kuitenkaan ollut liian jännä hämärtyvässä illassa. Naama kyllä ehti hieman multaantua, kun jouduin välillä korjaamaan kuulokkeiden asentoa vähän multaisilla käsineillä.

Saderaportti. Vähintään milli tai kaksi on satanut lisää tätä kirjoittaessa. Seuraavat sateet voisivat suunnata sinne, missä on kärsitään kuivuudesta. Meillä ei tarvitse vähään aikaan kastella.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Kiitollisuushaaste

Sain kiitollisuushaasteen Rikkaruohoelämää-blogista. Kiitos Between.

Harvinainen postaus, jota kirjoitan pitkin viikkoa. Tällä laholla päällä muuten saattaisin mennä sekaisin päivistä.

Sunnuntaina tein uudelle ruusulle paikkaa ja vierellä tuoksui sekä Valamon ruusu että kirjoapteekkarin ruusu ja välillä kuuntelin, miten kimalaiset pörisivät. Tein hommia ilman suurta kiireen tuntua.

Rosa Mundi eli kirjoapteekkarinruusu
Maanantaina töistä kävellessä kotiin usein näen osan näistä näkymistä. Niitä arvostaa, sillä ehtii kiireessäkin nähdä kukintaa.

Kuvassa kahdesta eri penkistä matalia kasveja.
Vihdoin tälläkin pihalla on sormustinkukkia.

Tiistaina tulin töistä kävellen tyhjään kotiin. Ei ollut kiirettä mihinkään tai tekemään mitään (usein on kiire ruokaa tekemään). Istuin puutarhassa ja nautin siitä, että sisälle ei ole vielä mikään kiire. On aikaa tuijotella jopa huvittavia kasveja. Tämä sormustinkukka yrittää kasvaa rusotuomipihlajan oksiston sisällä.


Keskiviikkoiltana ihailin valon leikkiä. Kiitollinen siitä, että pystyy pysähtymään kauniiden asioiden ääreen. Koreantörmäkukka myös houkuttelee mukavasti kimalaisia.


Valo osui myös hyvin punaiseen isotähtiputkeen.


Torstaina ymmärsin, kuinka paljon nykysin minulle jää asioita muistiin. Sen lisäksi, että tunnistan nykyisin suuren määrän kasveja entiseen verrattuna, muistan mm sääoloja monilta vuosilta. Puutarha tukee muistiani. Nämä kesäesikot on ostettu viime vuonna melko kylmällä ilmalla Lappeenrannasta Tirilän puutarhassa, jota ennen olimme nähneet Sadun ihanan puutarhan bloggaajatapahtumassa.


Perjantaina toin sisään yhden viimeisistä pioneista. Leikkokukkien kohdalla iskee minulla aina piheys, mikä taas ei koske perennojen ostamista. Olen kiitollinen omasta kukkakaupasta kesäisin, vaikka sieltä nappaankin sisään usein vain pieniä määriä kukkia.


Lauantaina olen kiitollinen siitä, että oma puutarha ei katoa mihinkään, vaikka siellä ei joka päivä oikein ehtisi mitään tehdäkään. Olen kiitollinen myös pienestä sadosta, vaikka säiden puolesta ei tämä kesä nyt ole mikään hyötyviljelijän unelma.


Haastaa saa kolme tai enemmän.

Tämän haasteen voi ottaa kuka tahansa. Haasteet vain tuppaavat loppumaan vapaavalintaiseen haasteen nappaamiseen, joten haastan jopa 5 blogia:

Kukkaiselämän Satu
Autuaan Olon Cheri
Pikkuisen Puutarhan Sametti Hortensia
Saaripalstan Saila
Anun puutarhasta Pionin

Haaste siis tässä:

Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja-haasteen säännöt:

Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi, ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.