sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Lokakuun vaihtelevat säät

Kuvista välillä näkee konkreettisesti, miten säätilat vaihtelevat. Joinakin päivinä kaipaa toppatakkia, joskus se olisi ihan liikaa.

Lauantai oli kaunis päivä. Kameraa olisi voinut ulkoiluttaa enemmänkin, mitä siis en tehnyt. Paitsi illalla sattui onneksi silmiin, kuinka viimeiset auringonsäteet valaisivat syyskimikin kukkia.



Sunnuntaina (eli tänään) taas heräsimme lumisateeseen. Kiiruhdin pihalla nopeasti, sillä lumi on tässä vaiheessa vuotta täällä päin nopeasti katoavaa. Kuvaan usein tätä samaa kohtaa takapihalta, aina kuvista näkee myös sen, että ovatko kastelukannut tai ämpärit vaihtaneet paikkaa sitten viime kuvauksen. En aina ole ihan kamalan tarkka näiden kuvien kanssa. Tai jälkien siivoamisen kanssa.


Viimeiset kiinanasterit kasvimaalla alkavat olla tämän jälkeen jo valmiita kompostiin.


Kuten nämä kosmoskukat. Vain yksi vähän ruppana kosmoskukka ehti avautua tänä syksynä.


Ensilumen määritelmään tarvitaan kai sentti lunta. Tämä ei ehkä tainnut sitä vielä ylittää. Sormivaleangervo jaksoi kantaa lumen ihan helposti.


Eikä kärhökään mitenkään näyttänyt lumesta menevän painuksiin.


Myös syysasteri Patricia Ballard on kantanut suurempaakin määrää lunta.


Olen saanut mukavia haasteita. Palaan niihin piakkoin. Olen myös ollut vähemmän blogistaniassa koko syksyn ajan muiden kiireiden vuoksi. Voi olla, että pääsen taas pian kirimään ja lukemaan kunnolla muidenkin kirjoituksia. Mukavaa uutta viikkoa!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viimeisten jälkeen

Lokakuussa ei vielä meillä ole ollut pakkasia, joten vielä löytyy kukkivia. Kuten kaunopunahattu White Swan ja sen taustalla oleva valkoinen väriminttu. Siirsin tuon kaunopunahatun ison juuripaakun kanssa vielä uhkarohkeasti viikko sitten ja se kukkii yhä ihan pystypäin.


Siirsin uhkarohkeasti paria muutakin kasvia, kun en muka syyskuussa niitä ehtinyt siirtää. Keväällä on sitten jännitysnäytelmää, että mitkä kasvit ovat elossa. Muutakin puutarhaan liittyvää pikkuhiljaa edistyy.

Kirjoitin tänne blogiin vähän aikaa sitten listan, jossa oli minun sipuliostokseni tältä vuodelta. Jotenkin olisi voinut jo etukäteen arvata, että sipuliostosten kanssa ei ikinä voi tietää, että mitkä ovat ne ihan viimeiset sipuliostokset sinä syksynä. Ostoslista on siis täydentynyt ja maahan upotettu jo kaikki yli 300 sipulia. Alun perin ostokset olivat siinä reilussa 200kpl:ssa.

Aikaisempien sipuleiden lisäksi maahan on uponnut:

Kirjopikarililjoja
Helmililjoja: sekä Muscari Armeniacum että Muscari Latifolium
Krookus Flower Record (kuvassa näyttivät juuri sellaisilta liloilta, joita olen halunnut lisää puutarhaan)
Iris Reticulata Harmony (näitä halusin lisää, sillä näin märkä kesä ja syksy saa epäilemään vanhojen kestävyyttä)
Tulipa Bloody Mary
Tulipa Super Hero

Saa nähdä, ovatko nämä nyt ne tämän syksyn vihon viimeiset.

Näillä säillä pihatöissä olen kiitellyt, että olen ostanut puutarhahanskat, joiden kanssa ei voi nyperrellä, mutta joiden kanssa sormet pysyvät lämpiminä tihkusateellakin. Fleecevuori pysyy pari pesua vielä ihan lämmittävänä, mutta ei kestä nyt jatkuvia pesukonepesuja enää niin hyvänä.


Syyskimikki Brunette on vihdoin kukkimassa. Se ehtikin tänä vuonna. Haasteellinen kasvi kuvattavaksi kokonaan.


Ja nyt sitten jännään loput nupuillaan olevat kasvit. Ei ole vielä yksikään syysasteri Patricia Ballardin kukka avautunut ihan kokonaan (ellei avautunut tänään, kun en ollut kotona valoisan aikaan). 


Myös kosmoskukat ovat yhä nupuillaan. Yhtään en ole nähnyt avonaisena. Siis omalla pihalla.


Joskus on tähän aikaan vuodesta meillä ollut jo ensimmäiset lumet ja pakkaset. Nyt on taas vettä riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Meidän varjoisa piha ei ihan loistanut tänä vuonna. Saa nähdä tuleeko valoisuuteen kuinka paljon muutosta, kun huomenna kaatuu pari koivua. Jos olen oikein laskenut, ne tuovat takapihalle tärkeitä ilta-auringon säteitä laajemmalle alueelle noin tunnin verran lisää. Niitä koivuja en tule kaipaamaan, sillä pari vuotta olen ollut jo huolissani niiden kunnosta ja kaltevuudesta. Silti voi puutarha näyttää aluksi omituiselta, mutta lähelle koivujen paikkaa voin koko talven ajan suunnitella uutta istutusaluetta ja uutta pikkupuuta. Mikä ihana ajatus.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Syksyn kasveja

Tänä syksynä olen istuttanut tämän tarhamyrkkylilja Waterlilyn. Se kukkii melkein liian piilossa. Olen joskus aikaisemminkin istuttanut yhden vastaavan, mutta sille on jotain käynyt. En nimittäin löydä sitä mistään.


Tänä vuonna syyskimikki kukkii kuitenkin. Nyt täytyy jo laskea kukinnaksi se, että yksi nuppu on auki. Viime vuonna tähän aikaan tässä samaisessa kasvissa oli useampia nuppuja auki, mutta ei kaikki.


Muuten puutarhassa on märkä syksy. Sade on tiputtanut lehtiä jo melko paljon, mutta osa lehdistä on tiukasti vielä puissa kiinni. Hevoskastanja tiputtaa lehdet aina aika myöhään. 


Osa puista alkaa olla paljaana ja osa ruskan väreissä. Tietää useammalle kerralla haravointia. Vaikka en suinkaan kaikki lehtiä edes syksyisin haravoi. Pitäähän madoille jättää töitä. Suuret lehdet vain on mukava haravoida jo syksyllä. Keväällä niissä on muuten vähemmän raikas tuoksahdus.


Vielä paikoin kukkii. Kärhöt ovat sitkeitä. Myös Jackmanii.


Ruskan värit ovat joka paikassa läsnä. Pallohortensia kukkii samalla, kun alkaa rapistua.


Syksyn värit ovat kuitenkin aika hienot. Pitäisin niistä enemmän, jos pimeys ja harmaus ei olisi se seuraava vuodenaika. Matalat maksaruohot lehtien seassa ovat suloisia.


Nämä (en muista nimeä) saniaiset eivät vielä edes lakastu. Erottuvat nyt joukosta paremmin kuin kesällä.


Oletteko muuten huomanneet, että elokuvateattereihin on pian tulossa elokuva Tulppaanikuume, joka sijoittuu Hollannin tulppaanikeinotteluihin 1600-luvulla. Sen arvostelut eivät taida olla ihan parhaimmasta päästä, mutta itseäni se kuitenkin kiehtoisi.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Tervetuloa lokakuu!

Lokakuu on alkanut rusokirsikan räväkällä värillä, vaikka tuo räiskyvä väri tosin alkoi jo syyskuun puolella.


Kasvimaata en ole vieläkään tyhjentänyt, lehtikaaleista on syöty vasta osa. Kasvimaallekin ehtii ehkä olla tässä lokakuun aikana aikaa. Tulppaanit pääsevät maahan piakkoin ja talvivalkosipulitkin. Pieniä sipuleita on maahan mennyt vähän kerrallaan, myös niitä alennuksesta löydettyjä.



Meksikonhanhikki ja punatähkä ovat jo aika kärsineen näköisiä. Ränsistyneet, kuten syksyllä kuuluukin. Koko puutarha ja puutarhurin voi nähdä vähän samanlaisena: valmiina talvilepoon.


Omassa elämässäni kaksi viimeistä kuukautta on ollut aika lailla kiireistä. Puutarhalle on ollut vain vähän aikaa. Samalla kyllä kaikki suorittaminen liittyen puutarhaan on alkanut jo karsiintua, koska eipä tuonne puutarhaan viitsi näillä aikaresursseilla mennä ahdistumaan vaan ainoastaan nautiskelemaan. Teen sen mitä haluan ja sen, mitä toivon keväältä. Kaikki muu on plussaa.

Nautin vielä kärhöistä, vaikka kasvavatkin aika lailla ränsistyneessä ympäristössä.


Ihailen syyskrookuksia, vai mitä nämä hattivatit ovatkaan. Ovat siis edeltävän ihmisen jäljiltä. Kasvavat vähän kummassa paikassa, sillä tämä penkki on ruohottunut. Se on nimittäin huonossa paikassa ja sillä listalla: tee tälle jotain. Juuri nyt en kuitenkaan tee sille mitään. Se saa odottaa sitä inspiraatiota, jolloin tekemisestä nauttii.


Mukavaa ja itselle hellää lokakuuta!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Syyskuun loppupuolta

Aurinko sai tänään elämän tuntumaan lähes kesältä. Vaikka ei kuitenkaan. Sillä lämpötilat eivät kohonneet kuitenkaan siten, että olisi ihan vähissä vaatteissa kyennyt olemaan. Ja onhan nuo väritkin jo toisessa rusotuomipihlajassa aika värikkäät.


Olisin ottanut niitä kesälämpöjä ja kuuman auringon tunnetta iholle varastoon mielellään jo kesällä. Koska niitä ei tullut, olen tänään yrittänyt ottaa irti ulkoilusta sen, mitä olen saanut. Syyskimikki saattaa ehtiä juuri vähän kukkaan tai sitten ei, sillä nämä säät ovat kyllä siihenkin voineet vaikuttaa. Viime vuonna syyskimikki aloitti varovaisen kukinnan vasta lokakuussa. Sijaitsee nimittäin paikassa, johon halla ei heti yllä. Syyskimikin seurana toisen rusotuomipihlajan oksa, joka on todella vihreä verrattuna kaveriinsa, joka kasvaa noin 4 metriä toiseen suuntaan. Paikalla on joskus väliä näissä vuodenaika-asioissa.


Luulin jo, että nämä ruskaisen rusotuomipihlajan alla kasvavat syysleimut eivät tänä vuonna vain ehdi kukkaan varjoisassa paikassaan. Mutta olivatkin sitten todella syysleimuja ja aloittivatkin syyskuussa kukinnan. Yhdessä ruskan kanssa.


Väriä on alkanut vaihtaa myös rusokirsikka. Joka on nyt hohtaa lähes punaisena.


Vastavalossa sen loiste on erilainen.


Suorakylvö ja esikasvatus. Niitä molempia kokeilin tänä vuonna joidenkin kesäkukkien kanssa. Asterit aloittivat vasta nyt vähän enemmän kukintaansa.


Ja suorakylvö kehäkukatkin vasta ihan vasta.


Kosmoskukat ovat nupulla, mutta tänä vuonna kylvetty porkkana haluaisi kukkia. Nämä ovat näitä epäonnistumisen iloja, kun alkaa naurattaa tämä oma taitavuus. Ensi vuonna en siis laita porkkanan kanssa kesäkukkia tai muita mahdollista lannoitetta kaipaavaa samaan laatikkoon porkkanan kanssa.

Jotta kaikki ei menisi kuten pitäisi, heittelin tänään vasta kasveille syyslannoitteen. Että tajuaisivat kasvit, että tämä hetkellinen aurinko ei tarkoita uutta kesää. Kasvimaankin voisi laittaa talviteloille. Osa sipuleista sentään pääsi jo juurtumaan, kuten narsissit. Muuten on vielä sipulisohw edessä. Nurmikko on kuitenkin leikattu auringon paisteessa, jotta sain pienen hien pintaan. Tuntui hetken kesältä.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Muistilista keväälle ja kesälle

On syksy ja jotenkin kutkuttelee. Joka syksy sama juttu. Pitää kaivaa vähän muistia, että mistä sitä keväällä haaveili. Listoja saattaa löytyä tai sitten ei. Aivot alkavat raksuttaa enemmin tai myöhemmin keväisen kukkijoiden sipuleiden perään.

Aika monta sipulia on saanut maahan lykätä, että huhtikuussa olisi muutakin väriä kuin ruskeaa ja harmaata höystettynä mustalla.
Omissa muistikuvissani saattaa käydä niin, että missään penkeissä ei ollut oikein mitään. Tai sitten niin, että jossain penkissä oli aika tungostakin. Mutta ikinä ei voi tietää, että tuhoaako tuleva talvi kaiken vai kasvaako keväälläkin taas ne vanhatkin. Ja silloin kun näitä mietin, on kyse tulppaaneista.

Tungosta kukkapenkissä 27.05.2017? Seassa myös pari Sun Loveria.
Tänä vuonna on ollut kiire. Niin kiire, että yhtään en ole jaksanut nettiä selailla. Kauppamatkalla marketista poimin ekat pussit mukaan ja lauantaina tein pienen koukkaisun sipuleiden äärelle.


Ja ajattelin, että ne ovat nyt näillä resursseilla tässä.

Kunnes kuitenkin poikkeisin katsomassa erään Lidlin, jotta olisikohan siellä kenties kuitenkin jäänyt joku sipulipussi myymättä. Ja olihan siellä. Vielä useampiakin ja vielä alennukseen olivat laittaneet. Ostin noin 15 eurolla 10 pussia (kaksi meni kaverille, loput itselle, öhöm). Olin pidempään jo katsonut laukkoja sillä silmällä, että viinilaukkaa  olen halunnut jo pitkään. Sitä ei vain usein marketeissä näy. Melkein jätin ostamatta alennuslaukkasekoituksen. Mutta sitten nostinkin sen koriin, kun ihan varmasti kuvassa jokin laukoista näytti viinilaukalta. No keväällä sitten nähdään, mitä niistä kasvaa.


Luulen, että joku saattaa olla kiinnostunut ostoslistastani. Minä itse olen siitä hyvin kiinnostunut ensi keväänä. Joten tässä tämä lista sitten on (tiedoksi siis itselleni keväällä vuonna 2018, että tässä listassa ei ole niitä paikkoja, joihin ne tulevat menemään, sillä ne eivät ole vielä kaivautuneet mullan alle). Poikkeuksena syksyllä kukkiva tarhamyrkkylilja Waterlily, jonka laitan piakkoin mullan alle, mutta en vielä tiedä, että mihin.

Laukka mix 25kpl
Krookus Remembrance
Krookus Jeanne D'arc
Krookus King of the Strped
Hyasintti Aiolos 5kpl (valkoinen)
Hyasintti Woodstock 8kpl
Tulipa Persian Pearl 20kpl
Tulipa humilis Violacea Black Base 10kpl
Tulipa Spring Green 20kpl
Tulipa Groenland 10kpl
Tulipa Night Club 7kpl
Tulipa Yelow Pomponette 10kpl
Tulipa Sun Lover 10kpl
Tulipa Purissima 10kpl
Tulipa van Eijk 10kpl
Tulipa Exotic Emperor 10kpl

 Eikä ollutkaan yhtään pitkä lista, itse asiassa hieman vielä puutteellinen lista. Joitakin näitä minulla jo kukkiikin, kuten Sun Lovereita ja Purissimaa ja taantumisvuoroisia Woodstockeja. Ja jotain saattaa vielä (vahingossa) tarttua mukaan. Kun vain tietäisi, että kukkiiko kaikki dramaattiset tulppaanit myös ensi vuonna vai aikooko ne jo taantua tämän sadekesän jälkeen.

Kukkapenkin draamaa ja kohtalokkuutta kesäkuussa.
Ja miten jaksaa pienet kurjenmiekat kukkia, kun ne taitavat olla kuivien alueiden kasveja. Tajusin myös, että en ostanut yhtään lisää kirjopikarililjojakaan, enkä lumikelloja. Näillä ostoksilla ja maahan kaivamisilla yritän varmistaa sen, että ainakin jotain kukkii myös keväällä 2018.

Etualalla kukki toukokuussa tulppaaneja, jotka sen yhden legendaarisen kamalan kylmän talven jälkeen olivat todella surkeassa kunnossa, mutta seuraavaan kevääseen mennessä saivat jostain voimaa ja kukkivatkin hyvin.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pelargoniat syyskuussa

Minulla ei ole ollut montaa Pelargonia koko kesänä. En sittenkään ole hurahtanut niihin, vaikka huhtikuussa ostin kokonaista 5 pistokasta. Mielestäni ne eivät edes oikein kasvaneetkaan koko kesänä. Olen hoitanut niitä koko kesän vasemmalla kädellä vähän sinne päin.

Huhtikuussa sisäsiloissa
Eivätkä kaikki jaksaneet ulkona kukkiakaan kunnolla tämän kesän olosuhteissa. Ihan kitukasvuisilta ne tuntuivat koko kesän.

Heinäkuussa
Kunnes tänään toin niitä kuitenkin sisään, että edes vähän ehtisi kukkia myös Säkkijärveläinen, jonka kukkia en aukinaisena oikein ole nähnytkään. Melkein auki olevia nuppuja vain viikkotolkulla.

Elokuussa samat kasvit ja pari bonusta
Jostain kumman syystä hieman yllätti sisällä noiden Pelagonien koko, kun mitään kasvua ei muka ollut tapahtunut. Jouduin kuvan oton jälkeen vielä hieman leikkelemään kumman kauas kurottavia töröttäjiä, ja otin näistä pistokkaita.

Syyskuussa sisätiloissa samat pelargonit kuin ensimmäisessä kuvassa.
Jossain vaiheessa siirrän nämä sitten talvilepoon. Saa nähdä, miten monta näistä viidestä tulee olemaan keväällä hengissä. Tuoksupelargonien (2kpl) kohtaloa mietin jonain muuna päivänä. Näidenkin muutaman tapauksen siirtämiseen ja siistimiseen meni aikaa ihan hurjasti. Miten ihmeessä te keräilijät ehditte huoltaa ja hoitaa ja siirtää ja siistiä ja ottaa pistokkaita omasta kokoelmistanne?

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Syyskuun alkua

Tänään taas tajusin. Olen kaivannut niin paljon aurinkoa. Vaikka luin lehdestä, että elokuu on ollut harvinaisen pilvinen, se taas jotenkin kirkastui tänään. Tänään oli auringon vuoksi aivan eri tavalla energinen olo. Sotkuiset kasvitkin näyttävät mukavilta valossa. Tässä sotkussa meksikonhanhikki ja valkoinen harmaakäenkukka.


Liljat ovat jo tiensä päässä. Tämä on lähes ainoa, joka vielä kukkii.


Kärhöissä on vielä kukintaa, ei tosin enää kaikissa. Osa taas ovat vielä niin nuoria, että niiden kukintaa odottelen vasta myöhemmin. Madame Julia Correvon joutuu vähän sinnittelemään vuodesta toiseen, mutta kukkii silti.


Valkoinen punahattu jäi matalammaksi, mitä luulin, joten se uhkaa jäädä valkoisen värimintun jalkoihin. Väriminttu on hädin tuskin jaksanut aloittaa kukinnan. Meillä on ollut niin viileitä säitä ja niin vähän aurinkoa.


Tämä syyshortensia on yhä melko matala, joten tätä ei ole vielä tarvinnut siirtää. Voi olla rauhassa paikassaan, vieressä on sekä sinivaleunikon että ukkolaukka "Purple Sensationin" siemenkotia. Sinivaleunikon lehtiruusukkeita on valmiina ensi vuotta varten (on kaksivuotinen) ja toiveikkaana ripottelin nyt sinivaleunikon siemeniä näihin hyviin paikkoihin, mutta rohkenin ripotella niitä myös vähän muuallekin. On todella jännittävää nähdä, missä ensi vuonna on uusia sinivaleunikoiden lehtiruusukkeita, vai onko niitä ollenkaan.


Viime vuonna ostin erilaisia maksaruohoja. Tänä syksynä jatkoon pääsee vertailussa ne, jotka erottuvat sekasotkusta ja pysyvät ryhdikkäästi pystyssä. Näitä koetan siis jakaa lisää. Kaatuilijat saavat joko väistyä tai siirtyä vähemmän näkyvälle paikalle. Pidän näistä kohtalokkaan tummista maksaruohoista.


Toisaalla, vähän pimeässä paikassa, taas pidän näistä vaaleanraitaisista kuunliljoista. Nämä eivät edes ole niin reikäisiä, kuin monessa muussa paikassa lehtokotiloiden takia.


Syyskuu on kuitenkin alkanut. Hieman lempeämmin, mitä pelkäsin. En silti ole henkisesti ihan valmis villasukkiin ja takkatuleen. Toisaalta niistä ei oikein koko kesänä ole tarvinnut luopua. Taidan siis lähinnä jatkaa rusokirsikan punastumisen tarkkailuja.


Oikein hyvää syyskuun jatkoa. Minä taidan vähän jaksaakin taas puutarhaa. Ja nyt se puutarhassa tekeminen taas lataa akkuja.