sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Huhtikuu vuonna 2017

Sain haasteen Nilalta blogista Lappalainen etelässä. Haasteessa kuuluu kertoa huhtikuusta.

1. Tee postaus ja kerro, mistä haasteen sait.

2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sieluasi voimakkaimmin.

3. Laita haaste kiertämään.


Minun huhtikuussani on ailahtelevia säitä. Joko kokonaan sula tai osittain sula pihamaa. Olen kuitenkin oppinut, että toppavaatteita ei kannata vielä huhtikuussa pestä ja pistää kaappiin, sillä niitä kaivetaan muuten vielä monta kertaa esiin.

Huhtikuussa on näkyvissä pieniä aikaisia kukkia. Usein huhtikuun alussa olen joka päivä tietoinen, että kukkiiko 8 vai 12 lumikelloa juuri tänään. Eli varsinaista kukkatykitystä ei vielä ole. Usein jo nupuillaan olevat lasketaan kukkiviksi.


Joskus puutarhassa ollessa saa nähdä, kuinka jokin kasvi avautuu silmissä.



Tärkeä asia huhtikuussa on valo. Valoa on paljon, mutta ei vielä niin paljon, että nukkumiseni häiriintyisi (kuten aina toukokuussa käy).


Sipulikukkien ihmettelyn lisäksi on ihanaa, kun perennat alkavat kukkia tai tehdä uutta kasvustoa. Vaikka säät sahaavat ja ilma on ailahteleva. Kasvun voiman näkeminen on ihmeellistä.


Vaikka huhtikuussa ruskea ja kuolleen näköinen maa on kaikkea muuta kuin kaunis ja ilmassa voi tuoksua muta ja pari muutakin inhaa tuoksua. On niissä juuri valon ja kevään takia myös latautunut paljon toivoa ja iloa. Koko kasvukausi on edessä. Ensimmäiset lentelevät hyönteiset sykähdyttävät joka kerta. Näitä pörriäisiä varten pitää joka vuosi laittaa pussi tai pari lisää krookuksia.


Huhtikuuhun ei ole enää montaa kuukautta. Huhtikuun kuvia selaillessani huomasin kuvia viime huhtikuusta ilmakasveistani. Tässä he ovat pieninä uudessa kodissaan.


Ja tässä he ovat nyt.. Punertava ei ole enää punertava ja molemmat ovat kasvaneet. Ilmankos alkaa koti olla ahdas.


Haasteen saa napata mukaansa se, joka haluaa. Kevätkuvia on aina hauska katsella talvella. Ikävä tosin kevättä tulee.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Kevätjuttuja vuodelta 2017

Olen ollut kovin vähän blogistaniassa viime aikoina. Ainakin pari kuukautta on mennyt muissa merkeissä. En usko, että vieläkään tulen olemaan kovin tiivisti koneen ääressä näissä merkeissä. Onneksi blogistania ei karkaa minnekään. Odotan kuitenkin kovasti taas valoa. Ja toivottavasti kesällä olisi myös lämpöä.

Tulevalle kesälle en ole tehnyt juuri mitään toiveita tai suunnitelmia. Toki toivon, että talvi ei tapa kasveja. Ja haluan nähdä monia puutarhan kasveja. Vaalea jouluruusu oli jo marraskuussa nupulla. Toivottavasti se kukkii kovasti taas ensi keväänä. Ja tulevan vapun aikana saisi olla vähemmän lunta.


Tumman Douple Ellenin näkemistä odotan myös paljon. Se kukkikin viime vuonna tavattoman kauan.


Ensimmäisten tulppaanien avautumisen odottaminen on joka vuosi yhtä jännittävää.


Ja kun tulppaanitykitys alkaa, se on uskomatonta.


Pionien odottaminen alkaa jo keväällä. On joka vuosi pakko tarkkailla pionien punaisia alkuja.


Joskus on vaikea näin talvella muistaa, kuinka paljon kukkia toukokuussa voi ollakaan.


Kevään tullessa saattaa mieleen hiipiä muita toiveita. Tai jopa saatan suunnitella enemmän tulevaa kasvukautta. Puutarhan talvilevon aikana olen tähän mennessä unohtanut jo kaikki istutetut sipulit. Onneksi olen kirjannut ne ylös. Olen myös saanut pari sisäkasvia sen verran surkean näköisiksi, että olen saattanut tuottaa kompostoriin lisää täytettä. Tähän mennessä talvi on siis sujunut kuten muinakin vuosina muistin ja sisäkasvien kunnon kanssa.